Asioita, joita kaipaan Kalifornian arjesta, osa 1

Nyt sen sitten huomaa, kuinka sitä kaipaa muutamia asioita kalifornialaisesta arjestaan. Nyt, kun on palannut Suomeen. Paitsi että kaipaan tällä hetkellä tietenkin parempaa säätä, pidempää valoisan aikaa vuorokaudessa, joustavaa liikennekulttuuria, ihmisten luomaa iloista yleisilmapiiriä, sitä, että tuiki tuntemattomillekin sanotaan huomenet ja hymyillään, niin kaipaan myös muutamia arjen askareita helpottavia tekijöitä. Tällä kertaa olenkin koonnut muutamia ihan konkreettisia asioita, joita nyt huomaan kaipaavani Amerikan arjesta.

Yhyy. Tämä kuva on otettu Tyynenmeren rannalta tasan vuosi ja kaksi päivää sitten, tammikuun 19. päivä 2015. Eipä paukkunut -26 asteen pakkanen, ei. Eikä päivän pituus ollut 4,5 h! (Edellä mainitut lukemat ovat tämän päivän Oulusta.)

Tiskialtaan biojätemylly

Mikä onkaan taas sen inhottavampaa, kuin suomalaiseen tyyliin kerätä biojätteitä tiskialtaan kulmalla lojuvaan pussiin! Kun biojätteitä syntyy harvakseltaan, varsinkin nyt, kun asun yksin ja jos syön lounaat ja välipalat muualla kuin kotona, niin siinähän ne vähäiset jätteet sitten mätänevät ja irvistelevät silmään aina, kun tiskialtaalla pyörähdän. Juu, ja nyt ei kannata aloittaa valistusta, kuinka biojätteille voi rakennella allaskaappiin kivan pienen sankosysteemin. Kokeiltu on ja pienen talouden jätemäärillä lopputulos on vetinen ja pika pikaa homehtuva ällötys. Minä kun en todellakaan ala vehtaamaan biojätepussin kanssa päivittäin kiikuttaen sitä roskikselle! Ja samoin kannattaa pitää suut supussa ehdotuksista tyyliin "tee se itse-biojätepussi sanomalehtipaperista". Jos ja kun minä jätteeni lajittelen, niin minulla ei ole aikaa värkätä ja askarrella! Ehkä kuulet jo sappeni kiehuvan, joten siirrytäänpä äkkiä eteenpäin. Siihen biojätemyllyyn.

Food waste disposer eli biojätemylly amerikkalaisen tiskialtaan pohjassa. 

Niin, että mikä ihmeen biojätemylly? Jätemylly sijaitsee tiskialtaan viemäriaukossa ja se surautetaan tarvittaessa katkaisijasta päälle, jolloin mylly silppuaa viemäriaukkoon nakatut ruoantähteet. Pienet ja kevyet osat huuhtoutuvat jäteveden mukana, mahdollinen isompi tai raskaampi jäte kertyy tiskialtaan alla olevaan umpisäiliöön. Huisin kätsyä! Tutustuin muuten biöjätemyllyyn ensimmäisen kerran Uudessa-Seelannissa jo vuonna 2012, kiitos vain pienestä ja unohtumattomasta jätemyllyesitelmästäsi Maria B. :-) Minusta tämä vimpain oli jo silloin, että wau, tahtoo tällaisen!

Kaikkea biojätettä ei toki Kalifornian biöjätemyllyynkään ole voinut laittaa, ettei mylly mene jumiin, mutta juuri ne kosteimmat eli suomeksi sanottuna nopeiten haiseviksi muuttuvat ja biojätepussin kosteudellaan puhkovat pikku jätteet, kuten tomaatin kannat, nahistuneet salaatin osat, kurkkuviipaleet jne. Juuri ne sai Amerikassa hävitettyä kätevästi biojätemyllyllä. Sitä vekotinta minä nyt ikävöin.

Lähitulevaisuuden haisuliinit ja pussinpuhkojat!

Tiskialtaan hana

Toinen kaipuun kohde on amerikkalaisissa tiskialtaissa oleva letkullinen hana. Se on niin kätevä altaan ja vaikkapa isojen kattiloidenkin huuhtelussa. Ja Amerikassahan hana toki onkin välttämättömyys, kun on se kylpyammeen kokoinen tiskiallas, mutta kyllä se olisi oiva lisä tuohon oululaiseenkin tiskialtaaseen. Miuks, sellaista ei nyt ole.

Seuraava olisi apuna unohteluun taipuvaisille:

Oven lukitus avaimella

Oli se vaan Amerikassa niin helppoa, kun kotiovi piti ulos lähtiessä lukita aina avaimella. Ensiksihän sitä tätäkin käytäntöä mielessään vähän manaili, mutta toimintatapa opetti siihen, ettei avain päässyt koskaan unohtumaan eli että ovi pamahtaa lukkoon ja samalla sekunnilla silmiesi verkkokalvoilla näkyy tuore muistikuva, kuinka avaimet roikkuvat naulassaan, sisällä! Nyt olen melkeinpä vainoharhainen ulos lähtiessä. Sen seitsemän kertaa pitää tarkistaa, että olihan se kotiavain nyt taskussa ennen kuin paukautan yhdellä huitaisulla kotioven kiinni ja samalla lukkoon. Kalifornian kotiovi ennätti opettaa minut huolettomille tavoille.

Kotiovi Kalforniassa. Oven saa ulkopuolelta lukkoon vain avaimella.

Valet trash

Valet trash eli roskien vientipalvelu. Tuntuuhan se naurettavan laiskalle, jos ei ihminen itse viitsi kuljettaa roskapussiaan jäteastiaan. Mekään emme tätä palvelua aluksi käyttäneet, vaikka maksoimme siitä vuokran yhteydessä pakollisen pienen maksun joka kuukausi. No eräänä päivänä sitä sitten kokeilimme ja olipas se kätevää. Kun roskapussi täyttyy, nostat pussin vain ulko-oven kynnyksen yli portaille ja roskapojat heittävät sen illan kuluessa lava-autonsa kyytiin. Ihanan vaivatonta! 

Välillä toki veimme itse roskamme edelleen, mutta puolustukseksi kerrottakoon, että taloyhtiömme Piilaaksossa on melko iso (n. 50 rivitalon pätkää = 300 - 400 asuntoa) ja piha-alueensa laaja, minkä vuoksi jäteastiatkaan eivät todellakaan ole aivan oman oven vieressä. Tämän pienen palvelun kaipuu on nyt ollut entistäkin korostuneempi, sillä näin umpparileikkauksen toipilaana on kaikki maitopurkkia painavammat nostelut ja kantamiset olleet kiellettyjä. Huom. suomalaisen maitopurkin, sillä Jenkkilässähän maitoa voi ostaa myös gallonittain, jolloin yksi maitopurkki painaa liki 4 kg! :-D

Paljon minä olen Amerikan kummajaisista blogissani motkottanut, mutta jotakin ne amerikkalaisetkin osaa. ;-) Osaavat niin, että nyt niitä kaipaa täältä karusta pohjolasta käsin. Mutta joo, ilman näitäkin voi näemmä elää. 

Ensi kerralla listaan vielä pari seikkaa tähän samaan kaipuukategoriaan, mutta tarvittavien kuvien kanssa on vielä hiukan säätöä. Siihen asti sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Jos joku jäi nyt miettimään, että mitä tapahtuu niille muille biojätteille, jotka eivät mene biojätemyllyn nieluun, niin kerrottakoon, että menevät normaalin sekajätteen joukkoon. Ainakaan meidän asuinalueella ei niille muuta paikkaa ole.