Asioita, joita kaipaan Kalifornian arjesta, osa 2

No niin. Lupasin teille vielä ne parit konkreettiset asiat, joita kaipaan Kalifornian arjesta. Näin ollen tutulla teemalla jatketaan. 

Pakko myöntää, että on kyllä vähän ikävä sitä taloyhtiön uima-allastakin. Olihan se ainakin sellainen henkinen arjen helpottaja.

Ensimmäisenä yksi hyvin pieni, kalifornialaisen arjen helpottaja. Suomessa vastaava on suorastaan arjen hankaloittaja:

Ostoskärryt ilman kolikkoa

Kauppareissuilla olen huomannut, kuinka nopeasti olin tottunut ostoskärryihin, joihin ei tarvinnut minkäänlaista kolikkoa tai polettia saadakseen kärryn käyttöön. Näin toimittiin Piilaaksossa. Nyt kun menen kauppaan, on joka kerta sama hässäkkä kaivaa sopiva kolikko ostoskärryn irrottamiseksi. Jos minulla aikaisemmin onkin joku vakiopoletti kauppakäynneille Suomessa ollut, niin nyt kun vuoteen ei ole Oulun kodissaan asunut, ovat poletit sen verran hyvässä jemmassa, etten löydä niitä. (Hmm, kesätakkien taskut on kyllä vielä tarkistamatta.) Joka tapauksessa mieleni on tehnyt jo monta kertaa polkaista pystyyn "Vapauttakaa ostoskärryt kahleistaan!" -kampanja.

Jotain kolikkoo tähän nyt tarttis...

No, jos edellinen oli niitä maailman pienimpiä asioita, niin seuraava onkin niitä maailman isoimpia:

Amazon

Ei, nyt ei ole kyse Amazonin sademetsästä, vaan Amazonin verkkokaupasta. Jättiläinen sekin. Vasta sitten, kun oli asunut jonkin aikaa rapakon takana sitä todella tajusi, mistä nettitilaamisessa on parhaimmillaan kyse ja mihin akuuttiin tarpeeseen se lienee alunpitäen kehitetty. 

Kerron esimerkin: Kun olimme juuri muuttaneet Piilaaksoon, uuteen kotiin tarvitsi yhtä sun toista pikku sälää. Ostoslistalla luki ruuvimeisseliä, vatupassia, yleispuhdistusainetta, mikrokupua, pölynimuria, kukkamultaa, talouspaperirullapidikettä, keittiöpyyhettä, kasvopeiliä, seinäkelloa jne. Tuoreena maahanmuuttajana ei ollut mitään käsitystä, saisiko nämä kaikki tuotteet mahdollisesti yhdestä ja samasta kaupasta, tai edes samalta ostarilta, ja mikä se kauppa tai ostari olisi. 

Näiden kaikkien tavaroiden metsästämiseksi olisi saanut ajaa useita maileja kaupasta toiseen, todennäköisimmin mojovissa ruuhkissa, joten hyödynsimme verkkokauppaa. Parhaimmillaan tilaus voitiin toimittaa jo saman päivän aikana kotiovellesi. Jälleen kerran, huisin kätsyä! Siinä, jos missä säästi omaa aikaa ja vaivaa!

Kokeilimme muuten aluksi myös erästä toista, pienempää nettitilaustoimittajaa. Muistan vieläkin yhden tilauksen, jonka ensimmäisten viikkojen aikana teimme. Tilaukseen kuului:
- kitaran kielet (niitä ensikodin hankintoja tärkeimmästä päästä, hi hii)
- sumutinpullo ja
- hiuslenkkejä.

Minua niin nauratti, josko tilauksen kokoaja yhtään mietti paketin sisältöä. Ajattelikohan se, että mikäköhän kitaransoittelijahippi siellä taas omia pikku kotiviljelmiään haluaa sumutella... :-D No, on sieltä varmaan vielä oudompiakin tavarayhdistelmiä joku tilaillut.

Toimitus ovelle. Nice!

Miksi nettitilaaminen sitten palkitsee erityisesti juuri siellä rapakon takana? Paitsi noiden pitkien ja mahdollisesti ruuhkaisten välimatkojen vuoksi, niin tässä vielä yksi vertailukohta lisää. Nimittäin, jos tuota edellä mainitsemaani kolmen tavaran hankintaa miettii, niin Oulussahan riittäisi kävellä kaupungin keskustaan saadaksesi nuo kaikki. Kaliforniassa meidän kotikaupunkimme keskustan liiketiloista 90 - 95 % on ruokaravintoloita ja kahviloita (kyllä, näin on!), eikä siellä ole yhtään tavarataloa, joten tavarat pitäisi hankkia jostakin muualta, oletettavasti useammasta eri kaupasta, jotka sijaitsevat siellä sun täällä.
  
Mutta siis, tuota nettitilaamisen vaivattomuutta olen nyt kovasti kaipaillut. Varsinkin nyt, kun olen ollut mahatikkeineni varsin rajoittunut kirmailemasta kauppoihin ja posteihin tai kantamaan mitään painavaa. Suomessa Amazonille taitaa olla aivan liian pienet markkinat, vaivaiset viisi miljoonaa Suomi-asukasta ei tunnu missään, joten yhtä laajaa tavaravalikoimaa yhtä nopealla toimitusajalla ei yhdestä ja samasta verkkokaupasta taida täältä löytyä. Tavaroita pitäisi tilata eri verkkokaupoista, jolloin toimitusajat ja -tavat ovat varmastikin aika kirjavat. Nettikauppa Amazonin kanssa ei rapakon takana olisi tätä ongelmaa. Inget problem.

Sitten vielä yksi arjen helpottaja, autoiluun liittyen.

Auton peruutuskamera

Paitsi että totuin hyvin nopeasti automaattivaihteiseen autoon, niin myös automme peruutuskamera tuntuu nyt apuvälineelle, jota kovasti autoillessa kaipailen. Peruutuskamera näytti paikan, johon olet peruuttamassa ja loistavaksi lisäksi se myös piippasi, jos aloit olla kosketusetäisyydellä johonkin esteeseen. Lopulta opin käyttämään peruutuskameran antamia opasteviivoja apunani myös parkkeeratessa autoa, vaikka sitten ajoikin keula edellä parkkiin. Nyt sitä joutuu turvautumaan taas ihan perinteisesti peruutus- ja sivupeileihin, eikä mikään piippaa, jos peruutat lähelle sitä samperin mustaa mersua, joka vaan ilmestyi siihen jostakin! Öhöm, en lopulta törmännyt kuitenkaan, mutta hiuskarvan varassa se oli, huh!

Nyt on peruuttaminen peilien varassa ja sitä paitsi, täällä sivupeileistä ei edes näy upeat Kalifornian maisemat.

Akka ratissa -loppukevennys

Niin, ottihan se aikansa, että sen peruutuskameran kanssa pääsi sinuiksi. Kun kävimme koeajamassa autoamme, oli koeajoversiossa peruutuskamera kaikkine herkkuineen, siis sekä kamera, että tunnistus- ja piippauslaite hälyttämään, jos auton takana olisi este. 

No, kun sitten ensimmäisiä kertoja lähdin meidän omalla autolla ajelemaan, arvaatte varmaan kuinka kävi. Leidien ostosreissulla kadun laidassa oli suhteellisen tiukka taskuparkkeerauspaikka. Koska tiedän, etten ole taskuparkkeeraaja aivan surkeimmasta päästä ja nyt olisi vielä peruutuskamerakin piippauksineen apuna, päätin sujauttaa auton kyseiseen koloon. Etenin hitaasti ja tuijotimme vänkärin paikalla istuvan ystäväni kanssa aika ajoin myös peruutuskameraa. Pian ystäväni tuumasi: "Hei Kaisa, nyt alkaa kyllä olla jo aika lähellä..." Minä vastasin huolettomasti: "Mut katoppaku tässä on tää peruutuska..." TÖKS! Auto osui takana olevaan autoon! What the heck? Joo, olisin jatkanut lausettani, että kun tässä on tämä peruutuskamera ja piippari kyllä sitten ilmoittaa, jos ollaan liian lähellä. Eipä piipannut auto. Autoliike oli nimittäin unohtanut ilmoittaa, että juuri meidän autossa ei vielä ollut sitä tunnistus- ja piippauslaitetta asennettuna, vasta pelkkä kamera, joten loput asennetaan jälkeenpäin, kun lisäosa on saapunut. Just!

Onnekseni vauhtia törmäyksessä oli todella vähän ja takana oleva kosla oli jo valmiiksi niin ruttupeltinen, ettei uutta mahdollista pikku lommoa olisi edes huomannut. Onni oli myös se, ettei auton omistaja ollut näkemässä tilannetta. Olisi vielä juossut paikalle huutamaan pää punaisena uhaten haastaa minut oikeuteen, amerikkalaiseen tapaan...

Tässä olisi tilaa peruutellakin. Kuva Arizonasta, matkalla kohti Antilope Canyonia.

Summa summarum 

Olen nyt listannut teille nämä muutamat konkreettiset arkea helpottavat tekijät, joita täällä Suomessa ollessani kaipaan. Jotkut näistä kaipaamistani asioistahan toki olisi rahalla saatavia ja mopollakin pääsisi. Nyt kuitenkaan investoinnit Oulun kotiin tai kulkupeliin eivät ole prioriteettilistan kärkipäässä. Nimittäin, JOS tässä nyt jonakin kauniina päivänä se uusi lähtö rapakon taakse vielä tulee, muutoinkin kuin lomailumielessä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä erää ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!