Kalifornian vieroitusoireita

Paluumuutostani Suomeen on kulunut nyt pian kolme kuukautta. Tänä aikana olen havainnut kropassani parit ihan konkreettiset oireet, jotka olen ristinyt Kalifornian vieroitusoireiksi. Niistä kirjoittelen teille tällä kertaa. 

Tesla Road (CA) ja ihana, pilvetön taivas.

Järjetön väsymys

Kuinka ollakaan, jouduin palaamaan Suomeen juuri silloin, kun täällä on pimeintä, kylmintä ja nähtävästi myös sateisinta. Ensi viikonloppuna nimittäin selviää, tehdäänkö helmikuussa 2016 kaikkien aikojen sade-ennätys kyseiselle kuukaudelle! Olipa hassua, että just mun paluumuuton kohdalla kävi näin... Mur! 

Niinpä ilmat ovat olleet mitä ankeimmat. Menin jo laskuissanikin sekaisin, kuinka monta peräkkäistä päivää satoi räntää, vettä ja mitä lie moskaa, helmikuussa! Ei siis ole niitä kuuluisia hiljan leijailevia lumihiutaleita näkynyt! Pimeää, pimeää ja pimeää. Uskon, että tämä mieletön kaipuuni aurinkoon ja valoon on päätekijä siihen, että olen ollut viime ajat aivan järjettömän väsynyt. Väsynein ikinä! Mikään yöunimäärä ei tunnu riittävän ja sohva viekoittelee päiväunille harva se päivä. 

Ja kyllä, syön vitamiineja ja hedelmiä, ulkoilen ja liikun, mutta mikään ei tunnu tähän väsymykseeni nyt tepsivän. Toisaalta, viime postauksessa tuli kirjoitettua ensimmäistä kertaa itselleenkin auki seuraava, suorastaan läkähdyttävä listaus: "...tässä on tullut vaihdettua mannerta useammin kuin ovikranssia ulko-ovessa: kesäksi 2014 Jenkkilään, syksyksi 2014 Suomeen, loppuvuodesta 2014 Jenkkilään, vuoden 2015 aikana pari lisäkäyntiä yllättävän elämänkäänteen vuoksi Suomessa, takaisin Jenkkilään ja lopulta joulukuussa 2015 pakkopaluu Suomeen." 

Voihan se tuollainen rumbakin sitten jossakin vaiheessa vaatia veronsa. Tai se, että tulevaisuus on ollut sitä epämääräistä ja sumeaa mössöä viimeiset puoli vuotta! Kaikki tämä epätietoisuushan sai nimittäin alkunsa jo viime syyskuussa siellä pahuksen maahantulotarkastuksessa! Tai sitten paluumuutto muutamine negatiivisine lieveilmiöineen on vain imenyt energiani vähiin. 

Suomalainen lämpötolppa. Tästäkö sitä pitäisi lämpöä ja energiaa saada? Pah, itselläänkin on lumikinos päällä!

Mutta ei, kyllä tämä väsymykseni Kalifornian auringon puutteesta nyt johtuu. Siihen haluan uskoa.

Sitten lisää oireita.

Talvikenkäkään ei vain enää sovi

Kun se umpisuolikin alkoi tässä sanelemaan omia typeriä ehtojaan, olivat kävelylenkit pitkän aikaa minulle se ainoa sallittu liikkumismuoto. Talvireippailuja varten minulla on ollut kahdet vanhat ja jo erittäin mukaviksi muotoutuneet talvikengät. No, nyt sitten molemmat näistä talvikengistä ovat alkaneet ryttyilemään ja tosiaan, sanan varsinaisessa merkityksessä. Molemmissa näissä vanhoissa hyvissä palvelijoissa on ilmennyt yhtäkkiä sama vika. Kengän sisävuori on mennyt ryttyyn ja rullalle, ja rullaantunut vuorikangas hankasi sitten tietenkin mojovat rakot kahteen eri kohtaan jalkojani. Siis mikä kumma tässäkin nyt on, että yhtäkkiä kahdet talvikengätkin sanovat sopimuksensa irti!

Itse olen pitänyt tätä selvänä merkkinä tai vähintäänkin vihjeenä. Vihjeenä siitä, että talviolot alkavat meikäläiselle riittää ja olisi korkea aika vaihtaa maisemaa! 

Jos siis on tunne, ettei päivä paista risukasaan ja kenkäkin hiertää, niin pitäisikö asialle tehdä jotakin? No pitäisi! Tästä lisää lähiaikoina. Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!