Päiväni murmelina

Useimmat varmastikin tietävät elokuvan Päiväni murmelina (Groundhog Day), jossa päänäyttelijä elää saman päivän aina uudelleen ja uudelleen. Minulla on nyt ollut samanlainen fiilis yrittäessäni saada täällä Suomessa edes jonkinlaista säännöllistä urheilua viikko-ohjelmaani. Aina se pitää aloittaa uudelleen, joten tässä tuntuisi nyt olevan pientä kaavamaisuutta ja toistoa ilmassa. 

Talvi ja murmeli liittyvät jollakin tavalla toisiinsa. Luepas postaukseni loppuun, niin tiedät miksi.

Yritykset 1, 2 ja 3

Ensimmäinen yritys säännöllisen liikunnan aloittamiseksi oli tietenkin, kun muutin joulukuun alussa Suomeen takaisin. Kunnes jetlag oli sen verran hellittänyt, ettei pulssi pompannut pilviin pelkästä urheilu-sanan sanomisesta, lähdin liikkumaan. Paikathan siinä tietenkin taas kipeytyivät, mutta pääsin jo mukavaan rytmiin. 

No, sittenpä tuli ukkokulta, häät (omat) ja joulutauko. Heti joulunpyhien jälkeen uusi yritys, yritys nro 2. Taas mukava lihasjumi päälle. Auts! Taas sitä tunsi aloittaneensa. 

Tällä kertaa liikunnan riemua kesti viikon verran. Nimittäin, kun seuraavaksi tuli se tapaus umpisuoli. Sairaalapäivien jälkeen kotiin ja luvassa aluksi pelkkää köpö-köpö-kävelyä vatsaa pidellen. Viimeiset neljä viikkoa kävely onkin ollut ainoa liikuntamuoto, jota olen pystynyt harrastamaan.

Puhelimen aktiivisuussovellus näyttää viime päivien tepastelut. 

No, eilen jälleen kerran sen urheilun aloitin. Siis kolmannen kerran Suomessa viettämieni kahden kuukauden aikana! Kolmannen! Menin kuntosalille ja vaikka menon pitää tässä vaiheessa toipumista vielä melko hillittyä ollakin, niin juu, nyt taas rääkättyjä lihasraukkoja kolottelee vähän sieltä sun täältä. 

Että montakohan kertaa tämä päiväni murmelina urheilun aloittamisen suhteen täytyy nyt sitten elääkään? Tilanteen toivottomuudesta kertonee sekin, että kun sinne kuntosalille menin, olin jotenkin onnistunut pukemaan sporttiliivit ylleni väärin päin! Siis ei nyt sentään rintakupit selkäpuolelle, mutta kiinnitysmekanismi ihoon päin. Niinpä riisumisvaiheessa sain ährätä oikein kunnolla. Miten ihmeessä sekin oli edes mahdollista? En tiedä. Mutta makeat naurut siitä sain. Tätä se liikuntatauko teettää. Unohtuu näköjään aivan perusasiat. Mutta kuten sanotaan, nuttu nurin ja onni oikein. Eli vaikka liivit nyt olivatkin vähän vinksin vonksin, niin ainakin pääsin salille, jihuu!

Mutta hei tiesitkös, että on olemassa aivan oikeakin murmelinpäivä?

Groundhog Day

Huomenna, tiistaina 2. helmikuuta Amerikassa vietetään päivää nimeltään Groundhog Day, murmelinpäivä. Kyseessä on vuosittain vietettävä juhla. Wikipedia kiteyttää juhlapäivän seuraavasti: "Juhlan tarkoituksena on joka vuoden 2. helmikuuta ennustaa, kuinka kauan talvi kestää. Tämän selvittämiseksi ajetaan metsämurmeli (engl. groundhog) pesästään. Mikäli sää on pilvinen, eikä murmelin varjoa näy, ennustetaan talven loppuvan pian. Mikäli sää on aurinkoinen ja murmelin varjo näkyy, kestää talvi vielä vähintään kuusi viikkoa."

Itselleni oli yllätys, että tämä murmelitraditio perustuu saksalaiseen legendaan. Jos pörröinen jyrsijä näkee oman varjonsa 2. helmikuuta, ennustetaan talven jatkuvan. En tiedä saksalaisista, mutta amerikkalaiset tuntuvat ottaneen pörröisten jyrsijöiden vipeltämiset helmikuun alussa omakseen ja ainakin puoliksi tosissaan. 

Viime vuodesta muistankin, kun Amerikan "virallinen", pennsylvanialainen murmeli kolostaan ajettiin ja ennustukset tehtiin. Siitähän tuli sitten uutisjuttua televisiossa oikein maanlaajuisesti. Murmelille oli annettu nimikin, Punxsutawney Phil. Alla on kuva tästä julkkismurmelista vuodelta 2015:

Tapana on, että paikkakunnan pormestari tai muu tärkeä henkilö esittelee murmelin paikalla olevalle juhlayleisölle sekä TV-kameroille. Kuva osoitteesta: http://www.telegraph.co.uk/

Suomessa helmikuun alku moisille ennustuksille taitaa olla vielä aivan liian aikainen ajankohta. Tai ainakin murmelin tulisi joka kerta varjonsa maan pinnalle muodostaa, sillä eiköhän tämä Suomen talvi hyvinkin vielä seuraavat kuusi viikkoa eli sinne maaliskuun puoliväliin kestä. Syvä huokaus.

Olkaamme kuitenkin huomenna erityisen valppaina havainnoimaan pörröisten jyrsijöiden mahdollisia varjoja. Jospa varjoja ei näkyisikään ja Suomen talvesta tulisikin tänä vuonna poikkeuksellisen lyhyt, jee! Näihin toiveisiin päätän tällä kertaa ja sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


PS. Että minun pitikin viime postauksessani mennä avautumaan siitä suomalaisen sähköverkon heikkoudesta pakkasjaksoilla. Muutama päivä sitten sähköverkkoyhtiö Caruna nimittäin lähetti "iloisen" kirjeen, jossa se ilmoitti tekevänsä sähköverkkonsa parannustöitä ja tietenkin sähkönsiirtohintoihin on luvassa aivan järjetön korotus! Puoli Suomea haukkoo nyt henkeään näistä korotuksista, minä mukaan lukien. Enhän minä nyt tätä ajanut takaa...