tiistai 5. huhtikuuta 2016

Sossussa San Joséssa

Ehkäpä muistatte vielä Suomessa haaveillen kirjoittamani postauksen, jossa suunnittelin, millaisella ohjelmalla ensimmäiset päivät Kaliforniassa täyttäisin. No, se oli haave se ja tämä postaus kertoo, kuinka ne ensimmäiset päivät sitten noin niin kuin oikeasti menivät. Pääsinkin nimittäin heti pyöräyttämään taas vähän byrokratianratasta...
Eipä ne ensimmäiset päivät aivan niin tulppaneilla tanssimista olleetkaan. Mutta on ensipäiviin onneksi tulppaanejakin mahtunut, kuvakin sen todistaa.


Kuinka San Josén sossuun oikein päädyttiin?


Avopuolisona ja B-viisumin haltijana minulla ei ollut oikeutta hakea amerikkalaista sosiaaliturvatunnusta SSN (social security number). Yhdysvalloissa se, että kaikilla olisi automaattisesti sosiaaliturvatunnukset, ei siis ole mikään itsestäänselvyys! Nyt sitten uudella L2-viisumilla tämä mahdollisuus ja oikeus minulla on, joten ei kun sossuun! 

Mutta kuinka ollakaan, oman asuinkaupunkimme sosiaalitoimisto oli juuri sattumoisin tällä hetkellä väliaikaisesti kiinni (olipa yllätys taas meikäläisen kohdalla), eikä toimiston seuraavaa aukioloajankohtaa oltu ilmoitettu. Niinpä sitten huristelimme ukkokullan kanssa aprillipäivän aamuna lähikaupunki San Josén sosiaalitoimistoon. Se oli meille tuttu paikka parin vuoden takaa, jolloin sosiaaliturvatunnusta anottiin ukkokullalle.


Sossun jonossa


Paikallisiin sosiaalitoimistoihin voi joko varata ajan tai mennä ilman ajanvarausta jonotuksen kautta. Kummallakaan omista käyntikerroistamme emme olleet varanneet aikaa etukäteen, vaan olemme suunnanneet toimiston eteen, eräänlaiselle katetulle sisäpihalle jonottamaan aamuvarhaisella ennen kuin toimisto aukeaa. 

Saavuimme tällä kertaa toimiston eteen puoli tuntia ennen sen aukeamista ja jonossa ennen meitä oli jo noin 20 - 30 henkilöä. Asiakkaita tällä saralla tuntuu siis riittävän. Asiakaskuntakin on luonnollisesti ollut molemmilla kerroilla jokseenkin kirjavaa. Edellisellä kerralla jonossa pari metriä meitä edempänä oli joku pikkuisen hulluhko mies. Kun sosiaalitoimiston turvatarkastaja tuli ovien aukaisuhetkellä ulos ilmoittamaan, että kaikki toimistoon tulijat tullaan läpivalaisemaan ja että kaikenlaisten aseiden tuonti sisätiloihin on kiellettyä, niin hullu mies tokaisi isoon ääneen, että no mihin minä sitten Uzini oikein laitan? Heti seuraavalla sekunnilla elettiin varmaan hiuskarvan varassa, kestäisikö turvatarkastajan huumori konepistooliaiheista vitsailua juuri siinä tilanteessa. Ilmeisesti kesti, sillä "Uzi-mies" sai jäädä jonoon. (Mitään asetta ei siis oikeasti ollut.)
Salakuva San Josén sossun jonosta.

Niin, luit tuolla ylempänä aivan oikein, turvatarkastus:

Turvatarkastus


Molemmilla käyntikerroillamme San Josén sosiaalitoimistoon on menty turvatarkastuksen kautta. Kaikissa paikallisissa sossuissa tätä käytäntöä ei kuulemani mukaan kuitenkaan ole. San Joséssa kaikilta tarkistetaan henkkarit heti ovella ja sen jälkeen edessä on tavaroiden ja henkilöiden läpivalaisu, aivan kuten lentokentillä. Leppoisia olivat tällä kertaa turvatarkastajat, toinen alkoi jopa rupattelemaan meille Suomesta nähdessään minun passini. Tarkastaja tiesi Suomesta ainakin Helsingin ja kysyi, että kalastetaanko siellä todellakin läpi vuoden. Hi hii, aika yllättävä kysymys ulkomaalaiselta Suomesta, noin niin kuin heti toisena kysymyksenä. Tällainenkin Suomi-kuva siis voi jollakin olla. :-D

Edellisestä kerrasta minulle jäi tämän sosiaalitoimiston turvatarkastuksesta toisenlainen tapaus mieleen. Kesähelteet kun oli, minulla oli silloin avattu vesipullo käsilaukussani. Sain viedä vesipullon turvatarkastuksesta eteenpäin vain, jos suostuin hörppäämään pullossa olevaa vettä tarkastajan silmien alla. Näin ilmeisesti varmistettiin, ettei pullossa kantamani neste ollutkaan mitään äkkiseltään leimahtavaa tai jopa räjähtävää nestettä. 

Sotu noin viikossa


Mutta sitten itse sosiaaliturvatunnuksen anomiseen. Asiointi toimistossa hoitui mutkitta. Taisi virkailija tykätä, kun olin hoksannut täyttää anomuskaavakkeen etukäteen valmiiksi toimiston odotusaulassa. Sitten vielä eri dokumenttien, mm. passin, I-94 -maahantulolomakkeen sekä vihkitodistuksen esittely. Niinpä ulkona jonotuksineen kaikkineen aikaa koko homman hoitamiseen menikin vain noin tunti. Uutukaisen sosiaaliturvatunnukseni pitäisi kolahtaa postilokerikkoon reilun viikon sisään. Näin minulle luvattiin. 

Mutta hei, eipä tässä vielä kaikki:


Hiukan lisää paperibyrokratiaa 


Odottelenkin sosiaaliturvatunnustani nyt kuumeisesti, sillä myös Kalifornian ajokorttini pääsi taas vanhenemaan Suomessa ollessani. No, nyt jos oikein hyvin käy, tuleva ajokorttini saattaisi olla voimassa jopa vuoden 2019 puolelle, sillä maahantulotarkastaja leimasi minulle oleskelulupaa sinne asti! (Mikä muuten on melko erikoinen juttu sekin, sillä viisumimme ovat voimassa 3 + 2 vuotta, jolloin kolmen vuoden jälkeen eli vuonna 2017 viisumille tulee vielä hakea laajennusosana seuraavat kaksi vuotta lisää. Joten olisiko nyt siis niin, että jos en kertaakaan poistuisi maasta ennen tuota vuotta 2019, saisin olla maassa vielä vuonna 2019, vaikka viisumini olisi vanhentunut jo pari vuotta aiemmin?! Täh? Otapa tästäkin nyt sitten selvää. Mutta se on varma, että turhia riskejä en tule näiden asioiden kanssa ottamaan! Kantapääni ovat hellinä vielä edellisistäkin kantapään kautta hankituista opeista!)

Mutta palataanpa siihen ajokorttiin. Eli jos tuleva ajokorttini nyt onkin voimassa vielä vuonna 2019, on minun syytä ilmoittaa myös arvoisalle DMV:lle (Department of Motor Vehicles) uudesta sosiaaliturvatunnuksestani. Näin on uuden ajokortin hakuohjeissa määrätty. Niinpä ajokorttiasiani ei nyt edisty mailiakaan ennen kuin saan ensin sotuni sossusta.
Kaikenlaiset virastot ovat onneksi sunnuntaisin kiinni, jolloin voi iloksi ja ajankuluksi tehdä vaikka pieniä päiväretkiä Tyynenmeren rantaan ja katsella ilta-aurinkoa. Eli ei tämä paluumuuttajan ensielo nyt mitenkään superkurjaa ole sentään ollut. :-D

Lopuksi vielä hiukan päivämäärällä leikittelyä.

Aprillipäivän karmaako?


Vastikään vietettiin taas aprillipäivää (April Fools' Day). En malta olla kertomatta kuinka tuo kyseinen päivä "kummittelee" kohdallani. Nykyinen passini nimittäin on myönnetty minulle aprillipäivänä. Ja tuossa samaisessa passissa on tietenkin ollut mukana se "kovan onnen" viisuminikin. Samoin laitoin nyt anomukseni amerikkalaisesta sosiaaliturvatunnuksesta vetämään juurikin aprillipäivänä. Toivottavasti tämä ei sitten tiedä mitään "nenästä veto"- ja "aprillia, aprillia" -tilanteita jatkossa, kun sotuani erinäisissä paikoissa tulevaisuudessa käytän. ;-) Pitänee taas kerran laittaa tassut ristiin!

Mutta nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

7 kommenttia:

  1. Mä oon kuullu kauheuksia San Josen sossusta. Meillä täällä asuvat tutut aikoinaan sanoivat, että älkää hyvät ihmiset menkö sinne, vaan menkää Mountain Viewiin, koska siellä kaikki on mamuja (googlelaisia) näissä SSN-asioissa eikä muita tyyppejä ollenkaan. Toinen vaihtoehto olis ollu joku muu pikkukaupunki, SJ ehdottomasti vimppana vaihtoehtona. :D Hyvä, että sulla ei ollut kummallisuuksia. Toivottavasti SSN tulee nopsaan postista.

    Meilläkään muuten passin leimat ei oo aina ollut ihan sopusoinnussa miehen työluvan tai viisumien kanssa. Ihan outoa. Mutta eiköhän se ole se L1:n työlupa, mikä määrittää kaiken. Vaikka enhän minä mikään lakimies ole. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lähimpänähän se Mountain Viewin toimisto olisi meillekin ollut, mutta tosiaan se sossupiste kiinni toistaiseksi, eikä tietoa, milloin aukeaa. Campbellissa olisi myös ollut yksi sossu, mutta mentiin SJ:n sossuun, kun tuttu paikka ja kun eipä jäänyt ekaltakaan käyntikerralta sen kummempia "traumoja". :-) Ainoastaan se Uzi-mies siellä vähän aiheutti hämmennystä, mutta muuten ihan ok menoa. Ja siellä kuitenkin 8 palveluluukkua jonottajille, eli palvelu pelannut molemmilla kerroilla aika nopeasti. Mulla/meillä ei paikasta valittamista. Mutta ehkä se turvatarkastuspiste heti ala-aulassa sitten jotakin paikasta kertoo...

      Poista
  2. Moi, kysyn nyt tosi tyhmän kysymyksen... Eli mihin ekspaatti/hänen puoliso(/lapset?) tarvitsee sosiaaliturvatunnusta? Me ehkä/kenties/mahdollisesti/joskus saatetaan muuttaa sinne työnperässä, siksi kyselen. Kiitos tiedoista jo etukäteen! :) - PK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ei ollenkaan tyhmä kysymys. Sosiaaliturvatunnusta tarvitaan ensinnäkin palkanmaksuun, kun menee täällä töihin ja myös esimerkiksi työlupaa hakiessa, jos työlupa ei kuulu jo automaattisesti viisumiin. Lisäksi myös työssäkäymättömän puolison voi liittää veroilmoitukseen ja silloin hänelläkin tulee olla sotu. Lisäksi sotua voidaan kysyä pankissa, jossa on tili (minulta kysyttiin) ja esimerkiksi lainaa hakiessa se käsittääkseni jo ihan vaaditaan. Nähtävästi sotu on siis tärkeässä osassa, kun seurataan amerikkalaisen luottohistorian kerryttämistä.

      Poista
  3. Moi, kiitos vastauksesta, tuosta oli hurjasti apua! :) Olemme avopari, mutta lähdin oikeasti miettimään että kannattaisiko mennä naimisiin, koska ilmeisesti on joitain juttuja joita se helpottaa siellä Ameriikan päässä? Onko muita juttuja tullut vastaan jotka ovat muuttuneet/helpottuneet avioparina? - PK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, suosittelen naimisiinmenoa ennen USA:n viisumien hakemista! Kaiken perustanahan täällä on viisumi ja sen kautta saatava maassaololupa ja puoliso saa niihin paremmat mahdollisuudet ollessaan avio- eikä avopuoliso. Lisäksi esimerkiksi ajokortti on ainakin Kalifornian osavaltiossa voimassa aina vain sen aikaa kuin maassaololupakin, joten sitäkin voi avopuolisona joutua uusimaan, minun tapauksessani puolen vuoden välein. Mutta paljon siis riippuu siitä, millaisilla viisumeilla tänne tulee, onko niissä jo työlupia, mitkä saatujen viisumeiden kestot ovat jne.

      Onkin käynyt mielessä, että tästä pitäisi kirjoittaa ihan oma postauksensa. Kantapään kautta opittuja juttuja. :-)

      Poista
    2. Hyvä tietää, jos ja kun tää meidän projekti joskus etenee. Mukavaa kesää! :) -PK

      Poista