Green Cardin anomisesta, osa 2: hakemusten käsittelyajat ja väärinkäytöksistä

Nyt seuraa kaksiosaisen Green Card -aiheisen postaussarjani jälkimmäinen osa. Tässä postauksessa suurennuslasin alla ovat Green Card -hakemusten käsittelyajat. Lisäksi kerron pari sanaa väärinkäytöksistä ja esittelen melko tuoreen esimerkin, ettei nämä maahanmuuttoasiat ja niihin liittyvät tarkastukset mene täälläkään päin maailmaa aina ihan putkeen. Jos joku kauhisteli ensimmäisen osan tiimoilta kuinka epätasa-arvoista kohtelua ihmiset saavat esimerkiksi mahdollisen matkustuskiellon suhteen, niin epäilenpä, että tämänkertainen postaus nostattaa tukkanne pystyyn vielä pahemmin.

Saimme jo toissa viikolla mamupostia maahanmuuttovirastolta. Ehdin jo vähän toivoa, mutta kyseessä olikin vain ilmoitus, että uusi kotiosoite oli korjattu hakijatietoihimme.

Hakemusajat

Olen havainnut olevan olemassa kolme erilaista jonoa Green Cardin hakijoille. Virallisista lähteistä ei varmasti ainakaan näin karkeaa jaottelua ja minun käyttämiäni nimityksiä eri jonoille löydy eli yritän selventää tätä monimutkaista soppaa teille omin sanoin. Saanen siis esitellä: jono A on pikajono, jono B tavisten jono ja jono C pahnanpohjimmaisten jono.

Jono A

Joidenkin hakijoiden kohdalla on mahdollista anoa Green Card -hakemukselle pikakäsittelyä. Tämä tapahtuu tietenkin lisämaksusta. Ukkokullalle tällaista anottiin ja tähän prosessiin vaadittiin ukkokullan työnantajan tekemä "puoltohakemus". Siinä hakemusnivaskassa vakuuteltiin, että ukkokullalla on erityisosaamista, jollaista ei Yhdysvalloista muualta löydy. Ukkokultani ei tiennyt varmuudella oliko hänen työpaikkansa laitettu hakuun tämän prosessin aikana, jotta erityisosaaminen voitaisiin toteen osoittaa. Joissakin tapauksissa osoitukseksi käsittääkseni jo riittää, jos työntekijä on värvätty tietyllä prosessilla ulkomailta.

Niin, pikakäsittely. Tämän pikakäsittelyanomuksen käsittely kesti ukkokullan kohdalla 9 kk! Kun pikakäsittelyanomus oli käsitelty, pääsimme aloittamaan varsinaisen Green Card -hakemuksen valmistelua. Niin, että 9 kk. Myöhemmin kuitenkin selviää, että kyseessä oli kai lopulta aika lyhyt käsittelyaika, kun vertaa... 

Jono B

Jonoon B puolestaan kuuluvat sitten ne hakijat, joille ei ole tehty pikakäsittelyanomusta. He eivät siis ole syystä tai toisesta hakeneet hakemukselleen nopeampaa käsittelyä, vaan etenevät muiden tuhansien ja taas tuhansien hakijoiden kanssa samassa tahdissa. Jonon B hakijoiden hakemusten käsittelynopeuteen vaikuttaa merkittävästi ns. palvelukeskuksen valinta, josta myöhemmin tässä postauksessa lisää. 

Tavisjono on vielä oikein hyvä jono ja siinäkin meillä suomalaisilla ja eurooppalaisilla on kansallisuus valttikorttina. Useiden kertomusten mukaan nimittäin on sitten tämä seuraava jono:

Jono C

Jonoon C kuuluvat sitten ne ns. pahnanpohjimmaiset. Heitä ovat intialaiset ja kiinalaiset. Heidän Green Card -hakemusten käsittely voi nimittäin kestää jopa 7 - 8 vuotta! Joidenkin kertoman mukaan nykytilanne hakuajoissa voisi olla jopa 10 tai 15 vuotta! Niinpä heillä täytyy olla tällainen erillinen "jono", vai pitäisikö sanoa Ö-mappi, eli kaikkien muiden kansalaisuuksien hakemukset ohittavat heidän hakemuksensa. Miksi näin? Varmaa tietoahan minulla ei ole, mutta olen päätellyt seuraavia seikkoja, jotka tilanteeseen vaikuttavat:

Intialaisia ja kiinalaisia on ensinnäkin pyrkimässä maahan aivan val-ta-vat määrät! Tämän voi todeta Piilaaksossakin menemällä viikonloppuna Ikeaan. Siellä ovat intialaiset koko suvun voimin ostamassa huonekaluja uuteen piilaaksolaiseen kotiinsa. Mukana on todellakin puoli sukua ja ostoskärryjä voi olla kolmet tai useammat täynnä tavaraa. Jos yksi suvusta käy töissä, en tiedä kuinka monelle hän pystyy hakemaan rinnakkaista, perheenjäsenen Green Cardia. Yltääkö se pidemmälle kuin puolisoon ja lapsiin? Yltääkö isovanhempiin? No, serkun kummin kaimaan se ei varmaankaan enää yllä, vaikka serkun kummin kaima siellä Ikeassa mukana sohvaa, kippoa ja kuppia valitsemassa olisikin.

Toisekseen Piilaaksossa(kin) on valtavat määrät intialaisia ravintoloita. Nämä intialaiset ravintoloitsijat ja ravintolatyöntekijät eivät varmaankaan pysty hakemaan itselleen tuollaista jonon A vaatimaa pikakäsittelyä itselleen. On takuulla vaikea todentaa, ettei Yhdysvalloista löytyisi ketään jo maassa oleskelevaa toista mangolassin tekijää kuin juuri kyseinen intialainen hakija. Ja tällaisia hakijoita on varmasti paljon! Toki pitää muistaa, että intialaisia on paljon mukana myös IT- ja muidenkin alojen bisneksessä, eli tämä ravintolaesimerkkini kuvaa vain osaa, mutta erittäin runsaslukuista osaa hakijoista. Jono C on kohtelultaan karu, mutta täyttä totta!

Pari todistavaa esimerkkiä 

Tästä intialaisten ja kiinalaisten syrjivästä kohtelusta minulla on pari elävää esimerkkiäkin. Nimittäin ainakin kahdelle suomalaisperheelle olen kuullut käyvän seuraavaa: Perheen isän tai äidin työpaikan lakimiehet ovat valmistelleet perheen Green Card -anomuksia. Asiaa on hoidettu etänä, aivan kuten meidänkin tapauksessa. Kun jossakin vaiheessa homma on ns. hyytynyt, on suomalainen alkanut kyselemään lakimieheltä, että mikä maksaaa, miksei homma etene rivakammin! Lakimiehet ovat vaikeana vastanneet, että no kun te olette intialaisia, niin ei näiden hakemusten kanssa tarvitse niin kiirehtiä. Käsittelyajat teille kun ovat todella pitkiä. Lakimies oli siis molemmissa tapauksissa luullut pelkästään perheen nimen perusteella, että kyseessä on intialaisperhe, eikä ollut lukenut papereista perheen kansallisuutta tarkemmin. Molemmissa tapauksissa suomalainen oli oikaissut painokkaasti lakimiehelle kansalaisuutensa suomalaiseksi ja yhtäkkiä olikin alkanut taas tapahtumaan ja hakemusvalmistelut etenemään. Tässä siis yksi vahvistus lisää siitä, että jotkut kansallisuudet vain kuuluvat tuohon jonon C pahnanpohjimmaisiin.

Vielä yksi käsittelyaikoihin vaikuttava tekijä

Lisäksi, kuuluitpa mihin jonoon tahansa, olipa kansallisuutesi mikä tahansa, hakemusten käsittelyajat riippuvat merkittävästi ns. palvelukeskuksen valinnasta. Näitä hakemuksia käsitteleviä palvelukeskuksia on yhteensä viisi eri puolilla Yhdysvaltoja, jokaisessa oma määränsä hakemuksia. Esimerkiksi Kaliforniassa käsitellään tällä hetkellä vuonna 2014 jätettyjä hakemuksia (ts. käsittelyaika 2 vuotta ja yli), Nebraskassa ja Teksasissa tänä vuonna alkuvuodesta jätettyjä. Sanovat, että asiansa osaava lakimies tietää osoittaa hakemukset kulloinkin oikeaan palvelukeskukseen, missä ruuhkaa on vähiten. Eri palvelukeskusten käsittelyaikoja on mahdollista seurata reaaliaikaisesti ja se onnistuu täällä.

Jos tästä nyt siis jotakin yhteenvetoa yrittää hakemusten käsittelyajoista vetää, niin puhutaan kaikissa tapauksissa useista kuukausista aina useisiin vuosiin! Niinpä se viime postauksessani kirjoittama mahdollinen matkustuskielto koko hakuprosessin aikana voi joillekin olla todella rankka. Jos hakuaikana maasta poistuu ilman siihen oikeuttavaa matkustuslupaa (vielä voimassa oleva ja oikean tyypin viisumi tai erillinen matkustuslupa), alkaa homma Green Cardin anomisen suhteen mitä todennäköisimmin alusta. 

Mystinen kalifornialainen vuoristokukka. Laitetaan se tähän keltaisena piristämään ankeita asioita.

Kun hakemuspaketti on jätetty

Kun hakemukset ovat sisässä, tulee sen jälkeen vielä jossakin vaiheessa biometrinen tunnistus. Tässä sormenjälkitunnistuksessa hakijan sormenjäljet skannataan ja niitä verrataan FBI:n rikosrekistereihin. Jos mätsäystä löytyy, ei varmaan hyvä heilu. Sormenjälkitunnistuksessa joillakin suomalaisilla on kuulemma ollutkin osittainen mätsäys kriminaalisormenjälkiin! O-ou. Tällöin voi joutua lisäselvityksiin esim. paikalliselle poliisiasemalle, jossa käydään läpi, ettei rikollistaustaa oikeasti ole, jotta hakemusprosessia voidaan jatkaa. Uskallankohan sanoa edes ääneen, että kunhan ei taas vaan meikäläisen kohdalla sitten joku yhteensopivuus tärähdä...

Väärinkäytöksistä

Sekä Yhdysvaltain kansalaisuus että elinikäiseen oleskeluun oikeuttava Green Card ovat molemmat hyvin haluttua tavaraa. Niinpä maahanmuutto- ja kansalaisuusanomusasioiden saralla tapahtuu myös väärinkäytöksiä. Tämänkin vuoksi prosessit pyritään pitämään tiukkoina ja henkilöiden taustat selvitetään. Mutta aivan virheetön ei toki USCIS:kaan ole. Vastikään uutisoitiin kuinka yli 850 henkilölle myönnettiin USA:n kansalaisuus vahingossa, vaikka henkilöt olivat hakeneet niitä täysin väärillä henkilötiedoilla! Tällaisella virheellä voi olla vakaviakin seuraamuksia, sillä nämä henkilöt voivat nyt USA:n kansalaisina vastaanottaa ns. security-sensitive jobs eli turvallisuuteen liittyviä työtehtäviä. Lisäksi oli selvinnyt, että sellainen rapiat muutama satatuhatta sormenjälkeä puuttuu liittovaltion tietokannoista. Upsista keikkaa! Uutisesta voi lukea halutessaan lisää täältä. Jos siis muistatte viime postauksestani sen USCIS:n logon, niin siinäkin puhutaan kotimaan turvallisuudesta (Homeland Security). Mutta eihän se ihan tällä tavalla 100 % toteudu, että kansalaisuuksia myönnetään vahingossa.

Green Card sen sijaan on mahdollista saada muutoinkin kuin postauksessa kuvaamallani anomuksella. On nimittäin mahdollisuus osallistua vuosittaiseen Green Card Lotteryyn eli arvontaan! Ja kuinka sattuikin, tämän postauksen aikana tuo arvonta vuosimallia 2018 on parhaillaan avoinna! Arvontaan voi osallistua 7.11.2016 klo 12.00 (EST) asti, joten ei muuta kuin arpaa vetämään ken onneaan haluaa kokeilla! Lisäohjeita voi lukea täältä. Myös tämän arvonnan ympärille on tullut paljon vilunkipeliä ja olen itsekin saanut Suomessa ollessani työsähköpostiini muutamia spämmejä vääristä Green Card -arvonnoista. Nämä vilunkipelin pelaajat tosin kärähtävät nopeasti, sillä he ovat aina vaatimassa arvontaan osallistumisesta tai siinä auttamisesta heti rahaa. Arvontaan osallistuminen nimittäin on täysin maksutonta. Mahdollisia maksuja maksetaan myöhemmässä vaiheessa ainoastaan USA:n suurlähetystössä tai konsulaateissa, ei arvontaan osallistuessa. 

Odottelevin tunnelmin

Meidänkin hakemukset ovat nyt siis sisässä. Kun huomioi ajan ukkokullan pikakäsittelyhakemuksen valmistelusta asti, niin prosessi on kestänyt jo yli vuoden! Siellä ne jossakin byrokratian rattaissa kirskuvat menemään eli muuta ei ole tehtävissä kuin odotella. Ei ole hätähousun hommaa tämä. Riittäähän niillä virkailijoilla varmaan ainakin luettavaa rekistereistään minun maahantulotarkastusten osalta, jos ja kun minulla siellä se punainen täppäkin on. Toivon mukaan se nyt ei tähän Green Cardin anomiseen vaikuttaisi. Se jää nähtäväksi. Eipä muuta kuin hei taas, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!