Kalifornian maastopaloalueella

Hei taas pienen tauon jälkeen! Minun oli tarkoitus saada tämä postaus ulos jo ennen häämatkaamme, mutta hässäkäksihän ne hetket ennen reissua menivät ja niinpä postaus jäi roikkumaan. Nyt upeampaakin upeampi häämatkamme on harmillisesti jo takanapäin, mutta sainpa kirjoiteltua maastopaloaiheisen postaukseni loppuun. Enää tämä aihe ei ole aivan niin ajankohtainen, kuin se vielä reilu kaksi viikkoa sitten olisi ollut, sillä nyt tännekin on saatu jo sateita. Syksy oli siis saapunut kuin salaa Piilaaksoonkin häämatkamme aikana. Mutta tuskinpa Kalifornian maastopalot tähän loppuivat eli taitavat olla valitettavasti sellainen kestomaanvaiva jatkossakin.

Oikeanpuoleinen rinne on palanut mustaksi.

Maastopalot uutiskynnyksen ylittäjinä

Olin hiukan yllättynyt kesän ja alkusyksyn aikana kuinka Kalifornian maastopalot saivat mediatilaa Suomessa asti. (Tämä hämmästely nyt voi tosin johtua vain siitä, että täällä uutisissa kerrotaan ainoastaan tyyliin tapahtumista 10 mailin säteellä omasta navasta eli Eurooppa tai muutkaan kaukaiset maanosat eivät todellakaan kuulu päivittäisiin, viikottaisiin, eikä välttämättä edes kuukausittaisiin uutisiin.) Huomasin siis Kalifornian maastopalouutiset Suomi-visiitillänikin ja jotkut kysyivätkin, ovatko maastopaloalueet lähellä meidän asuinaluettamme. No, vielä silloin pystyin vastaamaan, että eivät ole. Kaikki silloiset paloalueet sijaitsivat useiden satojen mailien päässä Piilaaksosta, eikä niistä näkynyt tai tuntunut konkreettisia haittoja arkeemme. Kunnes sitten... 

Syyskuun lopussa alkoi ärhäkkä maastopalo Santa Cruzin vuoristossa, joka sijaitsee enää noin 10 mailin päässä Piilaakson eteläisimmistä osista ja 20 mailin päässä meiltä. Tällöin palo sai tietenkin myös enemmän huomiota paikallisuutisissa ja tuntuipa eräänä päivänä selvää savun hajua omaankin nokkaan. Uutispätkissä kotinsa palossa menettäneitä perheitä haastateltiin karrelle palaneiden kotiraunioiden äärellä. Olihan se kerrassaan surullista ja kauheaa katsottavaa. Onneksi heidänkin tapauksissaan kuitenkin erilaiset yhteisöt laittoivat nopeasti avustuskeräyksen pystyyn ja kotinsa menettäneille pystyttiin ensihätiin tarjoamaan ainakin puhtaita vaatteita ja muita päivittäistarpeita.

Sunnuntaiajelu paloalueelle

Kun maastopalo oli saatu jo muutamia päiviä aiemmin kokonaan sammutetuksi, lähdimme eräänä viikonloppuna ajelulle tuonne Santa Cruzin vuoristoon. Ajoimme myös Loma Prietan kukkulalle, joka oli tämän paloalueen keskellä. Näky oli pysäyttävä. Edessä avautui maisema ilman värejä! Laajoilta alueilta maasto oli siis täysin mustaa tai hiilenharmaata. Kyllä siinä pari ylimääräistä kertaa nielaisi, kun pikimustaa maisemaa silmäili. Onneksi ajotielle ei sattunut näkymään yhtään hiileksi palanutta kotitaloa. Olisin varmastikin alkanut vollottamaan sillä sekunnilla, niin pahalle kotinsa menettäneiden puolesta tuntui jo pelkästään maisemia katsellessa.

Pari vihreätä tupsua on vielä pensaisiin jäänyt, muutoin maiseman väri on pelkkää mustaa tai harmaata.

Koko matkan tuolle kukkulalle ajaessa näimme tienvarteen pykättyjä kylttejä, joissa alueen asukkaat kiittelivät sydämiensä pohjista paikallisia palomiehiä urheasta sammutustyöstä. Tuskin pystyn itse edes kuvittelemaan sitä ihmisten kiitollisuuden määrää tapauksissa, joissa palo on jo levinnyt ajotien toiselle puolelle maastoon, mutta lopulta kuitenkin oma koti palosta selviää. Kai kiitoskyltin värkkääminen portinpieleen olisi vähintä mitä haluaisi tehdä.

Palon jälkeen uudet huolet

Vaikka palo oli tosiaan saatu sammutettua jo useita päiviä sitten, niin siitäkin huolimatta alueella kierteli vielä erilaisia huoltoautoja tarkistelemassa maaston tilaa. Harmillisesti nuo maastopalon runtelemat alueet ovatkin sitten seuraavaksi jo uusien huolien armoilla ja arvelen, ettei tällainen enää kansainvälistä uutiskynnystä ylitä. Vain muutamaa päivää myöhemmin oli alueelle nimittäin luvassa kunnon vesisade. Seuraavaksi näitä maastopaloalueita uhkasikin sitten mutavyöryt, sillä vuorenrinteissä ei enää ollut juurikaan kasvillisuutta sadevesivirtaumia hillitsemään. Jälleen saman alueen asukkaita kuvattiin ja haastateltiin tv-uutisissa. Nyt he täyttivät hiekkasäkkejä ja asettivat niitä vuorenrinteillä sijaitsevien kotiensa suojaksi. Jos tuli selvittyä maastopalosta, selviäisivätkö he vielä mutavyöryistäkin? Aika raskasta, sanoisin!

Loma Prietan kukkulaa.

Lopuksi vielä aiheesta hiukan poikkeava, mutta ainakin omasta mielestäni mielenkiintoinen tietoisku: 

Kovan onnen alue jo ennestään

Kyseisellä Loma Prietan kukkulalla on katastrofikuuluisuutta jo ennestäänkin. Vuonna 1989 Kaliforniassa tapahtuneen maanjäristyksen keskus nimittäin sijaitsi Loma Prietan huipun kohdalla ja maanjäristys onkin saanut nimen 1989 Loma Prieta earthquake. Järistys oli suuruudeltaan 6,9 magnitudia ja siinä menetettiin 63 ihmishenkeä. Lisäksi yli 3700 ihmistä loukkaantui. Järistyksen suurimmat tuhot syntyivät San Franciscon ja Oaklandin kaupungeissa, mutta olipa mukana onneakin:

Juuri järistyksen aikaan klo 17 pelattiin isoa baseball-ottelua World Series, joka oli kerännyt silloiselle, San Franciscon ydinkeskustasta kauempana sijaitsevalle Candlestick Park -pelikentälle 62 000 katsojaa. Tämän baseball-pelin ensinnäkin uskottiin pelastaneen järistyksessä huomattavan määrän ihmishenkiä. Nimenomaan tiet ja sillat kärsivät järistyksessä ne isoimmat vauriot ja ruuhka-ajan liikennettä oli pelin vuoksi normaalia vähemmän ihmisten ollessa joko pelissä paikan päällä tai televisioidensa ääressä. Toisekseen kyseisen pelin ja sen televisioinnin ansiosta vuoden 1989 maanjäristys oli myös ensimmäinen iso maanjäristys Yhdysvalloissa, mikä lähetettiin suorana lähetyksenä televisiosta maanlaajuisesti. Oli siis suorastaan onni, että amerikkalaiset olivat urheiluhullua kansaa jo vuonna 1989. 

Hui, tällaisia luonnonkatastrofikatsauksia tulin kirjoittaneeksi tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!