Miltä Piilaaksossa näyttää?

Monet tuntuvat yllättyvän saapuessaan Piilaaksoon, millaiselta täällä rakennusten ja rakentamisen osalta näyttää. Niinpä tämänkertaisessa postauksessani yritän vähän kuvailla pohjoiskalifornialaista ja piilaaksolaista yleisilmettä ja alueen rakennuskantaa. Katsotaan kuinka siinä onnistun.

Tämän asuinrakennuksen väri on ihan ok. Myöhemmin postauksessa myös jotain, mikä on mielestäni vähemmän ok.

Omat ennakko-odotukset vs. todellisuus

Muistan hatarasti omat ennakkokäsitykseni, kun tulin ensimmäistä kertaa Piilaaksoon noin viisi vuotta sitten. Ukkokullalla oli ollut parin kuukauden työkomennus laaksossa, minkä jälkeen olimme päättäneet viettää lomaa Kaliforniassa kierrellen. Minä tulin Suomesta perästä ja lomareissumme starttasi tuon työkomennuksen vuoksi Piilaaksosta. Ehkä odotin tästä paljon puhutusta Piilaaksosta jotenkin kompaktimpaa kokonaisuutta. Sellaista, missä toimistorakennukset olisivat tiiviimmin yhdessä ja asuinalueet sitten hajallaan siinä ympärillä. Mutta eihän täällä sellaista ollutkaan, ei lähimainkaan. Piilaaksohan on valtavan suuri alue, johon kuuluu useita eri kaupunkejakin! Ei täällä ole mitään yhtä ainoata keskittymää. Niinpä toimistorakennuksiakin on ryppäinä siellä täällä ja asuinalueita sijaitsee näiden toimistorakennusten vieressä, välissä ja joka puolella.

Matalaa rakentamista

Yleinen rakennuskanta Piilaaksossa ja sen lähiympäristössä on hyvin matalaa. Tyypillinen kerrosluku rakennuksissa on kolme. Viime aikoina olen nähnyt olevan rakenteilla myös neljän ja viiden kerroksen asuintaloja. Myös useimmat toimistorakennukset ovat matalia. Pilvenpiirtäjiä löytyy lähinnä San Franciscosta, Oaklandista ja löyhin kriteerein katsottuna ehkä pari myös San Josésta. Yksi syy matalaan rakentamiseen on maaperän epävakaus. San Francisco ja ympäröivä Bay Area sijaitsevat mannerlaattojen saumakohdassa, joten alue on erittäin herkkää maanjäristysaluetta.

Toinen syy matalaan rakentamiseen voi olla kaavoituspolitiikassa. Joinakin vuosina Piilaaksoon on varmasti rakennettu asuntoja hurjalla kiireellä räjähdysmäisesti kasvavien muuttomäärien myötä. Nykyään yhtenä pullonkaulana lisäasuntojen saamiseksi Piilaakson alueella tuntuu olevan paikallinen nihkeä kaavoittaminen. Tähän kaavoitusasiaan ovat isot IT-yrityksetkin yrittäneet parhaansa mukaan myötävaikuttaa erilaisin vetoomuksin ja jopa lupautuen osallistua rakennuskustannuksiin. Joskus yritykset tässä onnistuvat, useimmiten ei. Käsitykseni mukaan paikallinen kaavoituspolitiikka on melkoista vääntöä, enkä ole tietoisesti halunnut siihen kovinkaan syvällisesti perehtyä.

San Josén keskustaa.

Pienet ja söpöt kaupunkikeskustat

Piilaaksossa on useita kaupunkeja vieri vieressä, eikä autoillessa kaupunkirajoja juurikaan huomaa. Yhtenä yhteisenä piirteinä näille kaupungeille on niiden pienet ja usein ihan söpöt keskustat. Aina kaupungin keskustan koko ei kuitenkaan kulje käsi kädessä kaupungin koon ja asukasluvun kanssa. Esimerkiksi Mountain View'n asukasluku on noin 78 000 (v. 2013) ja kaupungin keskustan pääkatu ravintola-alueineen on noin kolmen korttelin pituinen plus pari korttelia toimistorakennuksia siihen päälle. Vertailuna Sunnyvalen kaupunki, jossa asukasluku on noin 140 000 (v. 2014), mutta keskustan pääkatu ravintoloineen on vain yhden korttelin mittainen! Omanlaistaan tunnelmaa löytyy kuitenkin molemmista.

Puistoja? Kyllä

Jos Piilaakson läpi ajaa vain ja ainoastaan moottoritietä 101 pitkin, voi saada käsityksen, ettei täällä ole juuri mitään vihreää. Kyllä täällä on. Jokaisen kaupungin alueelta löytyy vehreitä pikku puistoja lasten leikkipaikkoineen. Joissakin puistoissa on jopa kaupungin tarjoamat grillauspaikat. Ja olitpa melkein missä kohtaa Piilaaksoa tahansa, muutaman kymmenen minuutin ajomatkan päässä on tarjolla hyviä ulkoilureittejä metsässä tai kukkuloilla.

Lisää yleisiä huomioita

Piilaakson toimistorakennusten ulkonäössä ei mielestäni ole mitään ihmeellistä. Sen sijaan puupintaisten asuinrakennusten ja asuntokompleksien päävärinä on täällä hyvin usein kuolettavan tylsä beige. Aluksi manasin tuota yhtä ja samaa talomaaliväriä, mutta taitaapa sillekin löytyä selityksensä.

Maanläheinen ulkomaalin väri alueella, jossa paistaa aurinko suurimman osan vuodesta, on ensinnäkin varsin silmäystävällinen. Sain tästä muistutuksen lomaillessamme Meksikossa, missä yksi osa isosta hotellistamme oli vitivalkoinen. Ai että se sattui silmiin katsella! Aurinko killotti vitivalkeaan seinään ja häikäisi alle aikayksikön. Tämä auringonpaisteessa sokaiseva ominaisuus lienee siis se, mikä poissulkee valkoisen värin käytön Piilaaksonkin rakennusten isoissa ulkopinnoissa.

Jos taas alueen asunnot olisivat väriltään tummia, ne varmasti keräisivät kaiken mahdollisen auringon porottaman lämmön päivien aikana. Tämä vuorostaan tekisi olot asunnoissa tukalan kuumiksi ison osan vuodesta. Ja liekö sitten sellainenkin, että kyseinen maaliväri beige on yksinkertaisesti se, joka vain kestää parhaiten vuosia auringonpaisteessa. 

Betonirakenteisissa asuinrakennuksisssa yksi yleinen väri on vaaleankeltainen ja se on minusta ihan mukiinmenevä. Mutta se, että Piilaaksossa niin moni koti on väriltään se hemmetin beige, ei siis taida johtua pelkästään paikallisen maalikauppiaan alennusmyynnistä. Perusteita värivalinnalle löytyy näistä edellä mainituista käytännön syistä.

Tässä tätä tappavan tylsää beigea. Tätä näkee täällä valtavasti! Mutta onhan sitä tähänkin alkanut jo tottua.

Omakotitalot

Rivi- ja luhtitalotyyppiset kompleksit ovat ulkonäöllisesti siis vähän samasta muotista tehtyjä, mutta omakotitaloissa löytyy kyllä kirjoa sitten senkin edestä. Rakennusmateriaaleja, niiden värejä ja kerroslukumääriä on joka lähtöön. Joillakin omakotitaloalueilla olen kuitenkin havainnut yhteneviä piirteitä taloille. Esimerkiksi nykyisen kotimme alueella harrastetaan harjakattoja, joiden päätykolmiossa on ikkuna. Meilläkin on sellainen. Ja edellisen kotimme liepeillä oli alue, jonka useissa omakotitaloissa oli alla olevan kuvan mukaiset ihmeelliset kattoikkunapömpelit.

Olen yrittänyt järkeillä, mikä pointti on ollut rakentaa juuri tuollaisia kattoikkunoita. Ehkä valtaosan vuodesta porottava aurinko lämmittäisi perinteisen kattoikkunan läpi huushollia liikaa. Ehkäpä tuollaisessa "pömpelivaihtoehdossa" kuumentunut ilma jää sitten tuohon pömpeliin ja vapauttaa lämpöä tasaisemmin yön viilentyessä. Mene ja tiedä.

Sitten on yksi piirre, joka eroaa selvästi Suomen rakennuskäytännöistä. Annankin teille nyt tehtävän. Alla olevissa kahdessa kuvassa tämä paikallinen rakennustapa näkyy. Huomaatko eron suomalaiseen tapaan verrattuna?

Tarkkasilmäiset havaitsivat, että täällä tulipesien savupiiput rakennetaan talojen ulkoseiniin, jopa kokonaan ulkoneviksi osiksi. Suomessahan tulipesien poistohormistot suunnitellaan ja rakennetaan keskelle taloa, jotta kaikki mahdollinen lämpö saadaan siitäkin huokumaan talteen. Täällä taas ylimääräinen lämpö halutaan nimenomaan luovuttaa niille harakoille. Talvikuukausien sateisina päivinä lämpö olisi varmasti tervetullut sisäänkin, mutta valtaosan vuodesta ollessa lämmintä ja aurinkoista on useimmiten tarve päästä lisälämmöstä eroon. Tiedä sitten, kuka sitä takkaansa täällä hellesäillä käryyttää... Ilmeisesti joku kuitenkin käryyttää, koska savupiiput on rakennettu tuohon malliin. 

Lopuksi kerron teille vielä mielenkiintoisesta keskustelunpätkästä, joka liittyy Piilaakson rakentamiseen ja laajentumiseen:

Olimme erään kerran Napan viinilaaksossa ja ajauduimme juttusille nuoren naisen ja tämän puolison kanssa. Siinä kun keskustelimme missä kukakin asuu, kävi ilmi, että asuimme tuolloin kaikki Mountain View'ssa. Mutta sitten yllätys, yllätys, nainen sanoi olevansa myös syntyisin Mountain View'sta. Se on kyllä suorastaan harvinaisuus, sillä tuntuu, että kaikkihan tänne ovat muuttaneet jostakin. Ja sitten nainen jatkoi, että Googlen pääkonttori Mountain View'ssa on rakennettu tämän naisen suvun maille. Eli hänen sukunsa oli aikoinaan myynyt ne laidunmaat, jolle Googlen pääkampus on rakennettu. Silloin minulta taisi päästä suusta, että wau! Ajatuskuplassani pään päällä vilisi varmasti dollarin kuvia niin kuin hedelmäpelissä mansikoita. Suomalainen häveliäisyys esti minua kuitenkin kysymästä suoraan, että monikonumeroisesta summasta kauppahinnan kohdalla puhuttiinkaan. Tämä jäi siis arvoitukseksi.

Tällaiset tuumailut oli tällä kertaa. Ensi kerralla ajattelin jatkaa vähän samalla teemalla ja kertoa kokemuksiani piilaaksolaisista kodeista. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.