Yllätyskuppaus Kaliforniassa

Tulin kupatuksi. Täysin yllättäen ja pyytämättä. Tapaus herätti sen verran mukavaa pulinaa henkilökohtaisessa somessani, joten päätinpä kirjoittaa siitä ihan tänne bloginikin puolelle. Ja olihan tämä ihan mielenkiintoinen tapaus. Heti tähän alkuun kuitenkin varoitus: Postaus sisältää myös vähemmän kaunista kuvamateriaalia. Varokaa verkkokalvojanne!

Hoitopöytä ja perinteinen amerikkalainen potilaskaapu hoidon jälkeen.

Taustaa

Olen kärsinyt vuosia tietyn jänteen pingottumisesta toisen lapaluuni alueella. Suomessa lääkärit kohauttelivat asialle vain olkapäitään ja käskivät syödä buranaa. Olen käynyt vaivan tiimoilta fysioterapeutin käsittelyssä niin Suomessa kuin täälläkin. Olen tehnyt kotijumppaa ja ostanut jos jonkinlaista jumppavälinettä pitääkseni hartia-alueeni edes jokseenkin kunnossa. 

Nyt vaiva kuitenkin jälleen paheni ja niin, että kipu alueella alkoi häiritä jo yöuniakin. Huonojen yöunien kanssa alkoi mennä hermo. Sitten muistin, kuinka kerran fysioterapeuttini Suomessa pyysi luvan kokeilla akupunktiota. Annoin luvan ja kappas, jo yksi käsittelykerta teki ihmeitä. Toki silloinkin oli liuta kotijumppaliikkeitä päälle. Nyt päätin kokeilla samaa täällä. Kyllä tässä piti jo jokaiseen mahdolliseen oljenkorteen tarttua, kun omat konstit eivät enää vaivan kanssa riittäneet. 

Hoitolan etsintä 

Sain paikallisesta Facebook-ryhmästä suosituksen tietystä akupunktiohoitolasta ja mikä parasta, kyseinen hoitola ja akupunktiohoidot kuuluvat molemmat sairasvakuutuksemme piiriin. (Tulin hankkineeksi omalääkäriltäni ensin akunpunktiohoitoon lähetteenkin, mutta myöhemmin selvisi, etten sellaista olisi edes tarvinnut. Kiitos amerikkalaisen sairasvakuutuksemme.) Myös palautepalvelu Yelpissa kyseinen hoitola oli saanut kautta linjan 5/5 tähteä. Lupaavalle siis vaikutti. Varasin ajan. 

Akupunktiossa

Menin hoitolaan ja paikalliseen tapaan ensimmäisellä käyntikerralla uudessa hoitolassa täyttelin taas kasan kaavakkeita. Nimikirjoituksiakin erilaisiin lippuihin ja lappuihin sai rustata varmasti taas lähemmäs 10 kertaa. Sitten pääsin hoitohuoneeseen. Hoitajani keskusteli kanssani pitkät pätkät varsinaisesta vaivastani sekä terveyteni yleistilasta. Myös kieli katsottin. Sitten hoitaja kertoi, että tekee minulle ensin akupunktioneulauksen ja sopiiko, että sen jälkeen hän myös kuppaa?! Silmissäni vilahtelivat vain huippu-uimari Michael Phelpsin lihaksiston kuppausjäljet Rion kesäolympialaisissa. Niinpä vastasin viipymättä, että joo, saa tehdä. Jos kerta Phelpsikin, niin miksipä en minäkin. :-) Kuppausmetodia käytetään siis nykyään urheilijoidenkin lihashuoltoon nimenomaan lihaksia relaksoivana toimenpiteenä.

Ehkä muistatte postaukseni, jossa vein kiitoslahjan japanilaiselle fysioterapeutilleni hoitokuurini päätteeksi. Myös hän teki minulle kuppausta, mutta erittäin lyhyen aikaa. Kyse oli ehkä minuutista, korkeintaan kahdesta. Pienet "mustelmat" jäivät siitäkin muistoksi, hyvin pienet. 

Mutta nyt, nyt oli toinen tapaus. Hoitaja ilmoitti asettavansa kuppauskupit selkääni noin 7 - 8 minuutin ajaksi. Voin kertoa, että nuo minuutit olivat p-i-t-k-i-ä. Ja että miltäkö tuntui? Minäpä kerron. Jokaisella on varmasti joskus ollut niskalihakset jumissa. Tiedäthän sen tunteen, kun joku kouraisee sen jumissa olevan lihaksen kämmeneensä ja puristaa täysiä! Sellaiselta tuntui kuppaus. Joka ikisen kuppauskupin kohdalla. Ja 7 - 8 minuuttia tätä tuskaa. Tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta onneksi helpotti. 

Selkäni oli käsittelyn jälkeen koko loppuillan todella hellänä, mutta seuraavan yön nukuin kuin tukki ja seuraavana päivänä tunsin jo selkeätä rentoumista käsitellyllä alueella. Ja nyt tulee se karmeus. Alla on kuva välittömästi otettuna, kun tulin hoitolasta kotiin. Olihan siinä ukkokultakin lentää persuksilleen, kun näki selkäni. Ihmetteli, että akupunktioonhan sinun piti mennä! Ja minä siihen, että joo-o, tämä tuli vähän niin kuin kaupan päälle! 

Aika railakkaat värit jo tässä vai mitä? Seuraavana päivänä värit saivat vielä vähän lisää "syvyyttä". :-D

Kuppauksen saloista

Hoidon jälkeen oloni oli ensimmäisen 10 minuutin ajan tosi dizzy, pökkeröinen. Tämä voi tosin johtua myös matalasta verenpaineestani. Siinä kun hoitolan aulassa sitten päätäni vettä juoden selvittelin, osui seinältä silmiini mielenkiintoinen juliste. Siinä kerrottiin, mitä kuppausjäljistä voidaankaan analysoida. Kuppausjälki kertoo kyseisen kehonalueen neste- ja verenkierron tilasta. Mitä tummempi jälki, sitä pysähtyneempi tämä kierto kyseisessä kehon kohdassa on jo ollut. 

Ja jos nyt katsotte tuota minun selkäkuvaa, niin tummin jälki on juuri siinä minun ongelmakohdassani, lapaluun alla. Myös muita tummia länttejä sain, mitkä eivät näy tuossa kuvassa. Nekin sijaitsivat juuri niillä ongelma-alueillani, mm. kipeän olkapään päällä. Ja jos nyt joku ajattelee, että eipäs, kun kuppauskuppeja on vain pidetty noissa tummissa kohdissa pisimmän aikaa, niin se ei pidä paikkaansa. Kuppauskupit asetettiin paikoilleen alaselästä ylöspäin edeten. Niinpä yläselän ja olkapään kupit aseteltiin viimeisimpien joukossa. 

Tämä oli mielestäni tosi mielenkiintoinen havainto ja kun omat kuppausjäljet olivat juuri ohjejulisteen mukaisia. Kuppaus siis aktivoi neste- ja verenkiertoa, joten lisäveden juominen seuraavan vuorokauden aikana on tärkeää. 

Tässä kuvattuna erilaisia ihoreaktioita kuppauksen jälkeen. Ylärivissä eri asteisia pysähtyneisyyden (engl. stagnation) tiloja.

Omat ennakkokäsitykset romukoppaan

Itselleni on ollut yllätys, että olen törmännyt kuppausmenetelmään myös täällä Kaliforniassa. Olen pitänyt sitä aina jotenkin vain ja ainoastaan vanhana perisuomalaisena tapana. Kuppaus on ollut menetelmä, jota mummelit harrastivat hämärissä pihasaunoissa siihen aikaan, kun leipään vielä pistettiin puolet petäjäistä. Ja että nyt myöhemmin kuppaus olisi ollut vain lähinnä kalevalaisten jäsenkorjaajien juttu. Näemmä kuppaus on myös aasialaistenkin hoitomuotojen repertuaarissa, sillä molemmat näistä täällä tietämistäni kuppauspaikoista ovat aasialaisten (Japani, Korea, Kiina) pitämiä.

Toinen luuloni kuppauksesta on ollut, että se olisi kovaakin verenvuodatusta ja siksi sitä tehtiin aikoinaan saunoissa. Vuodatettiin ns. pahat veret pois. No, ainakaan tällä kahdeksan minuutin sessiolla en vielä vuotanut kuiviin, eikä kuppauskuppeja esimerkiksi nosteltu ja kuivattu verestä välillä. Ehkä joku sellainen käsitys minulla on suomalaisesta kuppauksesta ollut, mutta enpä ole sellaista itse kokenut, niin en tiedä pitäneekö paikkaansa.

Kun sitten selailin vähän tuota internettiä, niin selvisi että juuri imukuppihieronta ja ns. kuivakuppaus ovat ne menetelmät, joita esimerkiksi urheilijoille käytetään. Minunkin kohdalla taisi siis olla kyseessä tuo kuivakuppaus. Lisäksi paljastui, että alunpitäen kiinalainen hoitomenetelmä kuivakuppaus on noussut uudelleen suosioon 2000-luvulla. 

Loppuhymyt

Jos akupunktiohoitoja ottaa sarjana, kuulemma viikko tai puolitoista olisi hyvä väli hoitokerroille. Kun edelliset "ruhjeet" alkoivat sopivasti selästäni hälvenemään, menin hoitolan nettisivuille varatakseni uuden hoitoajan. Hoitolassa olin nähnyt töissä miehen ja naisen ja meninkin vielä katsomaan heidän esittelynsä nettisivuilta tarkemmin. En voinut olla nauramatta, kun kävi ilmi, että heidän sukunimensä olivat Jung ja Jang! Melkein kuin Jin & Jang ja hyvä, kun ei Ping & Pong. Hihii!

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!