sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Yllätyskuppaus Kaliforniassa

Tulin kupatuksi. Täysin yllättäen ja pyytämättä. Tapaus herätti sen verran mukavaa pulinaa henkilökohtaisessa somessani, joten päätinpä kirjoittaa siitä ihan tänne bloginikin puolelle. Ja olihan tämä ihan mielenkiintoinen tapaus. Heti tähän alkuun kuitenkin varoitus: Postaus sisältää myös vähemmän kaunista kuvamateriaalia. Varokaa verkkokalvojanne!
Hoitopöytä ja perinteinen amerikkalainen potilaskaapu hoidon jälkeen.


Taustaa


Olen kärsinyt vuosia tietyn jänteen pingottumisesta toisen lapaluuni alueella. Suomessa lääkärit kohauttelivat asialle vain olkapäitään ja käskivät syödä buranaa. Olen käynyt vaivan tiimoilta fysioterapeutin käsittelyssä niin Suomessa kuin täälläkin. Olen tehnyt kotijumppaa ja ostanut jos jonkinlaista jumppavälinettä pitääkseni hartia-alueeni edes jokseenkin kunnossa. 

Nyt vaiva kuitenkin jälleen paheni ja niin, että kipu alueella alkoi häiritä jo yöuniakin. Huonojen yöunien kanssa alkoi mennä hermo. Sitten muistin, kuinka kerran fysioterapeuttini Suomessa pyysi luvan kokeilla akupunktiota. Annoin luvan ja kappas, jo yksi käsittelykerta teki ihmeitä. Toki silloinkin oli liuta kotijumppaliikkeitä päälle. Nyt päätin kokeilla samaa täällä. Kyllä tässä piti jo jokaiseen mahdolliseen oljenkorteen tarttua, kun omat konstit eivät enää vaivan kanssa riittäneet. 


Hoitolan etsintä 


Sain paikallisesta Facebook-ryhmästä suosituksen tietystä akupunktiohoitolasta ja mikä parasta, kyseinen hoitola ja akupunktiohoidot kuuluvat molemmat sairasvakuutuksemme piiriin. (Tulin hankkineeksi omalääkäriltäni ensin akunpunktiohoitoon lähetteenkin, mutta myöhemmin selvisi, etten sellaista olisi edes tarvinnut. Kiitos amerikkalaisen sairasvakuutuksemme.) Myös palautepalvelu Yelpissa kyseinen hoitola oli saanut kautta linjan 5/5 tähteä. Lupaavalle siis vaikutti. Varasin ajan. 


Akupunktiossa


Menin hoitolaan ja paikalliseen tapaan ensimmäisellä käyntikerralla uudessa hoitolassa täyttelin taas kasan kaavakkeita. Nimikirjoituksiakin erilaisiin lippuihin ja lappuihin sai rustata varmasti taas lähemmäs 10 kertaa. Sitten pääsin hoitohuoneeseen. Hoitajani keskusteli kanssani pitkät pätkät varsinaisesta vaivastani sekä terveyteni yleistilasta. Myös kieli katsottin. Sitten hoitaja kertoi, että tekee minulle ensin akupunktioneulauksen ja sopiiko, että sen jälkeen hän myös kuppaa?! Silmissäni vilahtelivat vain huippu-uimari Michael Phelpsin lihaksiston kuppausjäljet Rion kesäolympialaisissa. Niinpä vastasin viipymättä, että joo, saa tehdä. Jos kerta Phelpsikin, niin miksipä en minäkin. :-) Kuppausmetodia käytetään siis nykyään urheilijoidenkin lihashuoltoon nimenomaan lihaksia relaksoivana toimenpiteenä.

Ehkä muistatte postaukseni, jossa vein kiitoslahjan japanilaiselle fysioterapeutilleni hoitokuurini päätteeksi. Myös hän teki minulle kuppausta, mutta erittäin lyhyen aikaa. Kyse oli ehkä minuutista, korkeintaan kahdesta. Pienet "mustelmat" jäivät siitäkin muistoksi, hyvin pienet. 

Mutta nyt, nyt oli toinen tapaus. Hoitaja ilmoitti asettavansa kuppauskupit selkääni noin 7 - 8 minuutin ajaksi. Voin kertoa, että nuo minuutit olivat p-i-t-k-i-ä. Ja että miltäkö tuntui? Minäpä kerron. Jokaisella on varmasti joskus ollut niskalihakset jumissa. Tiedäthän sen tunteen, kun joku kouraisee sen jumissa olevan lihaksen kämmeneensä ja puristaa täysiä! Sellaiselta tuntui kuppaus. Joka ikisen kuppauskupin kohdalla. Ja 7 - 8 minuuttia tätä tuskaa. Tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta onneksi helpotti. 

Selkäni oli käsittelyn jälkeen koko loppuillan todella hellänä, mutta seuraavan yön nukuin kuin tukki ja seuraavana päivänä tunsin jo selkeätä rentoumista käsitellyllä alueella. Ja nyt tulee se karmeus. Alla on kuva välittömästi otettuna, kun tulin hoitolasta kotiin. Olihan siinä ukkokultakin lentää persuksilleen, kun näki selkäni. Ihmetteli, että akupunktioonhan sinun piti mennä! Ja minä siihen, että joo-o, tämä tuli vähän niin kuin kaupan päälle! 
Aika railakkaat värit jo tässä vai mitä? Seuraavana päivänä värit saivat vielä vähän lisää "syvyyttä". :-D

Kuppauksen saloista


Hoidon jälkeen oloni oli ensimmäisen 10 minuutin ajan tosi dizzy, pökkeröinen. Tämä voi tosin johtua myös matalasta verenpaineestani. Siinä kun hoitolan aulassa sitten päätäni vettä juoden selvittelin, osui seinältä silmiini mielenkiintoinen juliste. Siinä kerrottiin, mitä kuppausjäljistä voidaankaan analysoida. Kuppausjälki kertoo kyseisen kehonalueen neste- ja verenkierron tilasta. Mitä tummempi jälki, sitä pysähtyneempi tämä kierto kyseisessä kehon kohdassa on jo ollut. 

Ja jos nyt katsotte tuota minun selkäkuvaa, niin tummin jälki on juuri siinä minun ongelmakohdassani, lapaluun alla. Myös muita tummia länttejä sain, mitkä eivät näy tuossa kuvassa. Nekin sijaitsivat juuri niillä ongelma-alueillani, mm. kipeän olkapään päällä. Ja jos nyt joku ajattelee, että eipäs, kun kuppauskuppeja on vain pidetty noissa tummissa kohdissa pisimmän aikaa, niin se ei pidä paikkaansa. Kuppauskupit asetettiin paikoilleen alaselästä ylöspäin edeten. Niinpä yläselän ja olkapään kupit aseteltiin viimeisimpien joukossa. 

Tämä oli mielestäni tosi mielenkiintoinen havainto ja kun omat kuppausjäljet olivat juuri ohjejulisteen mukaisia. Kuppaus siis aktivoi neste- ja verenkiertoa, joten lisäveden juominen seuraavan vuorokauden aikana on tärkeää. 
Tässä kuvattuna erilaisia ihoreaktioita kuppauksen jälkeen. Ylärivissä eri asteisia pysähtyneisyyden (engl. stagnation) tiloja.

Omat ennakkokäsitykset romukoppaan


Itselleni on ollut yllätys, että olen törmännyt kuppausmenetelmään myös täällä Kaliforniassa. Olen pitänyt sitä aina jotenkin vain ja ainoastaan vanhana perisuomalaisena tapana. Kuppaus on ollut menetelmä, jota mummelit harrastivat hämärissä pihasaunoissa siihen aikaan, kun leipään vielä pistettiin puolet petäjäistä. Ja että nyt myöhemmin kuppaus olisi ollut vain lähinnä kalevalaisten jäsenkorjaajien juttu. Näemmä kuppaus on myös aasialaistenkin hoitomuotojen repertuaarissa, sillä molemmat näistä täällä tietämistäni kuppauspaikoista ovat aasialaisten (Japani, Korea, Kiina) pitämiä.

Toinen luuloni kuppauksesta on ollut, että se olisi kovaakin verenvuodatusta ja siksi sitä tehtiin aikoinaan saunoissa. Vuodatettiin ns. pahat veret pois. No, ainakaan tällä kahdeksan minuutin sessiolla en vielä vuotanut kuiviin, eikä kuppauskuppeja esimerkiksi nosteltu ja kuivattu verestä välillä. Ehkä joku sellainen käsitys minulla on suomalaisesta kuppauksesta ollut, mutta enpä ole sellaista itse kokenut, niin en tiedä pitäneekö paikkaansa.

Kun sitten selailin vähän tuota internettiä, niin selvisi että juuri imukuppihieronta ja ns. kuivakuppaus ovat ne menetelmät, joita esimerkiksi urheilijoille käytetään. Minunkin kohdalla taisi siis olla kyseessä tuo kuivakuppaus. Lisäksi paljastui, että alunpitäen kiinalainen hoitomenetelmä kuivakuppaus on noussut uudelleen suosioon 2000-luvulla. 

Loppuhymyt


Jos akupunktiohoitoja ottaa sarjana, kuulemma viikko tai puolitoista olisi hyvä väli hoitokerroille. Kun edelliset "ruhjeet" alkoivat sopivasti selästäni hälvenemään, menin hoitolan nettisivuille varatakseni uuden hoitoajan. Hoitolassa olin nähnyt töissä miehen ja naisen ja meninkin vielä katsomaan heidän esittelynsä nettisivuilta tarkemmin. En voinut olla nauramatta, kun kävi ilmi, että heidän sukunimensä olivat Jung ja Jang! Melkein kuin Jin & Jang ja hyvä, kun ei Ping & Pong. Hihii!

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


6 kommenttia:

  1. Onko noi punaiset läikät tossa hoitokaavussa verta...?! Mä olisin varmaan ihan paniikissa siitä, että noi jäljet jää ihoon. Mulla on niin älyttömän herkkä iho. :D

    Tää on todella mielenkiintoinen aihe! Mulla on myös kaikenlaista jumia hartioissa, mutta kuppausta en oo koskaan harkinnut. Nyt vähän alkoi kiinnostaa... Kiropraktikkoa ajattelin kokeilla, sekin on mulle ihan uusi tuttavuus ja taitaa olla aika yleistä täällä. Samoin akupunktio on mulle mysteeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne pari punaista läikkää minun vertani on, sorry, jos kauhistutti! Mutta voin kyllä suositella sekä akupunktiota, että tuota kuppaustakin. Voithan ottaa aluksi vain akuneulausta, jos kuppaus kauhistuttaa.

      Itsekin olen tuota kiropraktikkoa tuumaillut, mutta mulla taas ei vielä ole rohkeus riittänyt siihen ja kun olen käsityksessä, että se vaatisi tosi pitkäaikaista hoitojaksoa. Suosittua se täällä kyllä tuntuu olevan.

      Poista
  2. Minä olen saanut akupunktiota kipeään polveen yhden kerran. Ei ole sen jälkeen polveen koskenut. Sain myöss aikoinaan avun kipeään selkään kiropraktikolta. Hän sanoi minulle, että jos ei heti ensimmäisen hoidon jälkeen auta, niin sitten ei hoideta enempää. Eli sen eka kerran jälkeen pääsin heti takaisin töihin, vaikka olin ollut puoli vuotta sairaslomalla sen selän takia. Kävin fysioterapiassa 30 kertaa, eikä auttanut. Käyn siellä noin kerran vuodessa niksauttamassa paikat kohdalleen, enkä todellakaan ole sen jälkeen ollut sairaana selästä enää. Siis yksi, maks kolme hoitokertaa riittää. Kuoppausta en ole kokeillut, mutta saatan kokeilullakin, kun tämän juttusi luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos paljon kommentistasi! Oliko tuo kiropraktikko, jolla kävit, Suomessa? Kun minä hiukan ihmettelinkin, kun täällä Piilaaksossa erään kiropraktikkopaikan nettisivuja jo lueskelin, kun siellä painotettiin sitä pitkän hoitojakson näkökulmaa. Ja tiedän ainakin pari tuttuani, jotka ovat käyneet Suomessa kiropraktikolla ja se on ollut molemmilla kertakäynti ja that's it.

      Poista
  3. Tuo oli kuivakuppausta ja varsin ronskilla kädellä on tehty eli varmasti oli waiverit allekirjoitettava erikseen?! Ennole kuppausta vastaan, mutta aika kurjalta kuullostaa 7-8 min. Suomessa tehtiin enemmänkin 'verikuppausta' missä rikotaan ihon pinta ja päästetään siis 'paha veri' vois. Olen kuivakuppauksen perusteet opiskellut ja itse en hierojan tittelillä noin pahaa jälkeä voisi tehdä. Mutta on tehokasta kunhan on asiantunteva tekijä. Akupunktiossa myös käyn.
    Kiropraktikkoja on täällä kovin monenlaisia (teen töitä kahden kanssa) ja kannattaa tosiaankin tehdä tiukkaa esiseulontaa. Itse menisin kiputiloissa (ja olen käynytkin) nimenomaan sellaiselle, joka tekee jonkknlaisen kuvauksen (yleensä eka röntgen, koska se on halvin)ja on sitä mieltä, että 1-3 hoitokertaa pitäisi riittää (toki on erityistapauksia, mutta en usko että sinun kohdallasi on mikään pitkäaikaissairaus tai akuutti whipplash tms). Sitten on paljon vakuutusrahoilla eläviä kiropraktikkoja, eli tottakai he haluavat että juokset kaksi kertaa viikossa kolme kuukautta, koska vakuutus maksaa. Näissäkin on, tottakai, loistavia hoitajia, mutta usein kyse on ketjupaikoista, joissa on sisään-ulos kymmenessä minuutissa -mentaliteetti. Näissä tapauksissa hieronta voisi joskus olla parempi apu, mutta sitähän ei vakuutus useinkaan korvaa (ja usko, että hyvät tahi erinomaiset hierojat eivät lähde tappelemaan vakuurusyhtiöiden kanssa, se byrokratia on jotai...).
    Joo, ja mulla on oma lehmä tässä ojassa, koska olen kalevalaisen jäsenkorjaaja, hierojakoulun köynyt sekä täällä NC että Suomessa ja toimivan praktiikan pystyttänyt Charlotteen. Uskoisin, että Kaliforniassa on loistavia holistic/integrative kiropraktikkoja, jotka hoitaa koko ihmistä, mutta nuo hoidot eivät (tietenkään) kuulu vakuutusten piiriin. Systeemi on mikä on. Ja sori vuodatukseni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos tosi paljon tästä "vuodatuksestasi"! Siinä oli minulle paljon lisätietoa. Juurikin esim. tuo kiropraktikkoasia. Vähän aavistelinkin, että se paikka, jonka nettisivuja täällä katsoin (oli kyllä kehuttu paikkana), taitaa ottaa ilon irti vakuutusyhtiöiden korvauksista ja sillä sitten korostaa pitkiä hoitosuhteitakin. Eli hyvä pointti tehdä kunnon esiseulonta ensin itse paikoista.

      Ja juuri kun yksi kavereistani kommentoi, että sinun pitäisi löytää kalevalainen jäsenkorjaaja ja olin vastata hänelle, että mistähän minä sellaisen täältä Jenkeistä löydän?! Mutta onhan teitä näemmä! :-) Laitanpa sinut mieleeni, jos tulee käyntiä Charlottessa tai jos sinulla tulee visiittiä tänne päin, niin olehan yhteydessä!

      Poista