Kun ulkosuomalainen uusi passinsa

Kuten jo aiemmasta postauksestani kävi ilmi, oli viimeisimmän Suomi-visiittimme yksi tarkoitus passien uusiminen. Onko ulkosuomalaisen siis aina palattava Suomeen saadakseen uusia passinsa? Ei ole. Meilläkin täällä Yhdysvaltojen länsirannikolla olisi ollut vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi varata aika Los Angelesin pääkonsulaattiin. Piilaakson alueen suomalaisia palvellaan jopa niinkin hyvin, että konsulaatti tuo aika ajoin passikoneen myös tänne alueelle. Mutta. Siihen liittyy yksi kompastuskivi. Varattavat ajat menevät kuulemani mukaan kuin kuumille kiville ja moni jää nuolemaan näppejään. Kysyntä on siis kova. Varsinkin lapsiperheiden oletan olevan haukkana varaamassa passien uusinta-aikoja passikoneen saapuessa, sillä jokaiselle perheenjäsenelle pitää olla oma aikansa ja luonnollisesti he haluaisivat saada kaikkien perheenjäsenien ajat peräkkäin.

No, me olimme päättäneet jo kesällä, että haluamme joka tapauksessa mennä alkusyksystä käymään Suomessa, joten hoitaisimme passiasian siinä samalla. Homman piti käydä suitsait, mutta minut tuntien homma ei tietenkään mennyt niin kuin Strömsössä. Nykyään joka toisen passin voi uusia helposti vain netin kautta, käymättä poliisilaitoksella, kunhan toimittaa kriteerit täyttävän passikuvan poliisin lupahallinnon ylläpitämään kuvapalveluun. Sormenjäljet saavat olla korkeintaan kuusi vuotta vanhat, joten nykypassien ollessa voimassa viisi vuotta, voidaan jo annettuja sormenjälkiä ja allekirjoitusta käyttää kahteen 5-vuotiseen passiin. Tämän jälkeen sormenjäljet tulee antaa uudestaan.

Niinpä mekin sitten päätimme hoitaa asian vaivattomasti netin kautta. Ajoitimme uusinnan niin, että uudet passit olisivat noudettavissa aikana, jolloin olemme itse Suomessa. Ukkokullalla on onneksi tuota valokuvauskalustoa kotosalla, joten otimme passikuvat itse ihan kotioloissa. Latasimme kuvat kuvapalveluun ja ryhdyimme täyttämään passihakemusta. Vaivatonta, kunnes... Sitten tulikin hakemuksen kohta, jossa sai pyytää vanhan passin jäämistä voimaan. Me jouduimme laittamaan rastin ruutuun, sillä meidänhän oli ilmoitettava Yhdysvaltojen maahantuloviranomaisille passiemme numerot jo ennen matkaan lähtöä. Ja eihän meillä olisi antaa kuin vanhojen passien tiedot siinä vaiheessa. Mikäli vanhan passin voimaanjääntiä hakemuksessa pyysi, piti hakemukseen liittää pyyntöä koskevat erilliset perustelut. Teimme työtä käskettyä, selitimme matkustuskuviomme ja kerroimme asuvamme tällä hetkellä Yhdysvalloissa. No kuinkas sitten kävikään? Kun olimme painaneet passihakemuksen lähetysnappia, saimmekin ilmoituksen, että nyt passihakemuksemme vaatii henkilökohtaista käyntiä poliisiasemalla, koska olimme pyytäneet vanhojen passien jäämistä voimaan. Yks' kaks' superhelppo passinhankinta netin kautta alkoikin siis mutkistua. 

Eipä auttanut muu, kuin varata molemmille ajat Oulun poliisilaitokselta. Onneksi ruuhkaa ei syyskuussa näyttänyt olevan ja saimme ajat heti seuraavalle päivälle, kun olimme Suomeen saapuneet. Mutta poliisilaitoksella alkoikin sitten tämän tarinan kummallisin osuus. Tapahtumien ketju oli kuin suoraan jostakin sketsistä. Tai piilokamerasta. 

Minulle varattu aika oli järjestyksessään ensin, mutta menimme luukulle ukkokullan kanssa yhdessä, sillä olihan hänellä aivan sama tilanne selvitettävänä. Virkailija kysyi ystävällisesti, että milläs asioilla oikein liikuimme. Selitimme tilanteen ja mitä pidemmälle asiaamme kerroimme, sitä pyöreämmäksi virkailijan huuli pyöristyi. Ettäkö ihan kaksoispassi?! Voi hyvänen aika! Tilanne tuli ensi kertaa kyseiselle virkailijalle eteen, eikä siinä mitään. Hän meni kysymään neuvoa viereiseltä virkailijalta. Kului useita minuutteja. Jo siinä vaiheessa vilkaisin ukkokultaa ja sanoin, että niinköhän tämä asia joutuisasti tässä nyt hoituu. Virkailija tuli lopulta takaisin ja pyysi meitä siirtymään toiselle luukulle, jossa olisi kokeneempi, siis jo kolmas virkailija asiaamme hoitamaan. Menimme kolmannen virkailijan pakeille. Selitimme kuvion jälleen juurta jaksain. Mitä pidemmälle tarinamme eteni, sitä enemmän ammolleen virkailijan suu ja silmät menivät. Ja taas kerran: Ettäkö ihan kaksoispassi? Voi hyvänen aika. Kaksoispassi, voi voi voi. Nyt virkailija meni kysymään asiaa päälliköltä. Kun virkailija katosi takahuoneeseen, loimme ukkokullan kanssa jälleen merkittäviä katseita. Tuleekohan tästä nyt passia ollenkaan?

Lopulta virkailija palasi, ojensi meille puhtaat A4-arkit ja pyysi kauniisti meitä omakätisesti kirjoittamaan perustelut vanhan passin voimaanjäännille. Sanoimme, että olemme perustelut kyllä jo kirjoittaneet ja se löytyisi hakemustemme liitteenä. Tässä vaiheessa siis selvisi, ettei kukaan ollut vielä edes avannut perusteluliitettä. Kiva.

Ei, A4-arkille vaadittiin tekstiä. Aloitin jo raapustamaan tuttua litaniaa samalla, kun keskustelu virkailijan kanssa polveili käyden eri vaihtoehtoja läpi. Pitäisikö meidän nyt tilatakin passit sitten pikana, mikä maksaisi ekstraa, jotta passit olisivat varmasti noudettavissa aikana, jolloin olemme Suomessa, virkailija ehdotti. Sanoimme, että olemme saamassa pian Suomi-vieraita, joten voimme helposti antaa valtakirjat vieraallemme, joka noutaisi passimme ja toisi ne mukanaan Kaliforniaan. Sitten virkailija tähdensi, että vanha passihan mitätöityy vasta siinä vaiheessa, kun uusi passi luovutetaan. Ei silloin, kun passi myönnetään tai valmistetaan. Olisiko tässä siis ratkaisu meidänkin tilanteeseen? Menisimme siis vielä vanhoilla passeillamme takaisin Yhdysvaltoihin ja tuleva vieraamme kävisi vasta sen jälkeen noutamassa passimme. No mutta tämähän kuulosti hyvälle ratkaisulle. Nyt siis pystyimme sitten perumaan tyystin tuon "kauhua" virkailijoissa aiheuttaneen kaksoispassipyyntömme. :-) Virkailija otti meiltä vielä sormenjäljet ja allekirjoitukset, olisivatpa sitten seuraavaksi kerraksi ne valmiina, kun kerran paikan päällä nyt olimme.

Poistuimme poliisilaitokselta päät pökerryksissä. Kai siinä tunti vierähti asiaa setviessä. En voinut kuin ihmetellä, miksi tällainen vanhan passin voimaanjääntipyyntö aiheutti niinkin paljon hämmennystä. Meitä ulkosuomalaisia kun asuu maailmalla sentään 250 000, joten uskoisin, ettemme todellakaan ole ainoat, jotka tällaista pyyntöä syystä tai toisesta on joutunut joskus esittämään. Ja olihan heillä omassa lomakkeessaankin rasti ruutuun -kohta näille tapauksille. Silti asia tuntui tulevan jokaiselle virkailijalle uutena. Myöskään toimintatavat eivät tuntuneet kovinkaan jouheville, jos lopulta olisi pitänyt kirjoittaa perustelut käsin A4-arkille, vaikka ne oli jo annettu sähköisesti alkuperäisen hakemuksen mukana. Kummallista. En voi muuta sanoa. Mutta ystävällistä palvelua toki saimme. 

Kun kävimme poliisilaitoksella, oli tiistai ja myöhäinen iltapäivä. Kappas vain, passit olivat noudettavissa R-kioskilta jo torstaiaamuna! Ja tämä rivakkuus, vaikkemme passeja olleet pikana tilanneetkaan. Tästä täydet pointsit virkavallalle. 

Houkutus noutaa passit itse ilman mitään valtakirjasähläystä oli suuri ja aloimme vielä kerran googlaamaan tarkemmin maahantulokäytäntöjä uuden passin ja meidänkaltaisessa tapauksessa, että matka oli alkanut vanhalla passilla. Kai nyt jollakin toisellakin tässä maailmassa olisi täytynyt olla vastaava tilanne. Sittenpä ukkokulta löysi eräältä kysymys-vastaussivustolta seuraavan: 

" The US government does not require that permanent residents maintain valid passports, so a green card holder with an expired passport will be able to work [1], renew an expiring green card [2], and even re-enter the US after a trip abroad of less than one year [3, 4] with only an unexpired green card. "

Eli green cardin haltijoina meillä ei pitäisi olla huolen häivää! Meidän pitäisi päästä maahan jopa vanhentuneella passilla, green cardin ollessa sen verran vahva kortti! Wow!

Sitten otimme tietoisen riskin. Noudimme passimme ja kävimme vielä päivittämässä uudet passitietomme lentoyhtiön sivuston kautta ennen USA:n paluulentoa oletuksella, ettei tietojen vaihtamisesta kesken matkan tule ongelmaa. Ja mukanamme maahantulotarkastuksessa olisi toki molemmat passit, uudet ja vanhat, jotta voisimme mahdollisen sotkun maahantulovirkailijalle selittää. 

Voin kertoa, että pikkuisen minua jännitti, kun sitten täällä USA:ssa maahantulotarkastuksessa virkalijan luukulle marssimme. Mutta mitä vielä, sehän meni jouhevammin kuin koskaan! San Franciscon lentokentällä oli otettu käyttöön pari uutta pikatiskiä green cardin haltijoille ja pääsimme onnekkaina näiden pikatiskien jonoon. Tällä tiskillä passejamme ei käytetty minkään valtakunnan laitteessa, ainostaan green cardit katsottiin. Leimat lyötiin uusiin passeihin ja toivotettiin tervetulleiksi takaisin Yhdysvaltoihin. Korpelalta pääsi iso huoh!

Siinä ne nyt on, kovan onnen passit! :-D

Eli muutaman mutkan ja säätämisen jälkeen siis loppu hyvin, kaikki hyvin. USA:ssa ollaan ja aurinko paistaa. Päätänkin passiraporttini nyt täältä tähän ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!