Syksy yllätti ja muita havaintoja kuluneelta viikolta

Parhaillaan minun pitäisi puunailla kotia ja heiluttaa imuria vimmatusti. Suomi-vieraamme nimittäin laskeutuvat läheiselle lentokentälle tuota pikaa. Blogi kuitenkin imaisi hetkeksi äärelleen ja totesinkin, että kyllä bloggaus aina siivouksen voittaa. Syvällisempiin pohdintoihin ei nyt ole aikaa, mutta tässäpä muutamia tuulahduksia kuluneelta viikolta kuvien muodossa.

Limet, jee!

Alkuviikosta saimme ilmoittaa iloisia uutisia ystäväperheellemme Suomeen. Tämä perhe muutti kaksi vuotta sitten Piilaaksosta takaisin Suomeen ja adoptoimme tuolloin heidän pienen limepuunsa. Tähän asti puu on kranttuillut sen minkä on ehtinyt, mutta nyt, sinnikäs odotus palkittiin. Lopultakin puu suostui tekemään ensimmäiset hedelmänsä. Jee! Samalla selvisi, että hedelmänsä ovatkin kokoa mini, mutta ei se menoa haittaa. Tässä kuvassa ensimmäinen kypsynyt kaveri. Kymmenkunta raakiletta notkuu vielä puussa. Ei huono.

Pieni, mutta oma. :-)

Gordon paluu 

Suomi-reissun aikana hiukan jännäsimme, miten käy naapurin kissan vierailujen ollessamme yli viikon poissa maisemista ja häntä hellimästä. No, eipä huolta. Gordo on kirinyt menetettyä yhteistä aikaa loikoilemalla meillä nyt aivan hämmästyttävän paljon. Mahtavaa! Katti on ottanut kaikki rapsutukset, silitykset ja paijaukset vastaan tyytyväisyyttään kehräten. 

Sattuikin muuten Gordoon liittyen hauska tapaus. Kun palasimme Suomesta ja raahasimme matkalaukkujamme taloyhtiön parkkipaikalla kohti kotiamme, niin yhdet naapurit (ei edes Gordon omistajat) huikkasivat, että no sieltähän te vihdoin palasitte. Gordo on täällä ollut aivan ihmeissään ja vartioinut portaillanne milloin pääsisi sisään. Eli alkaa olla pian kaikille taloyhtiömme naapureille ihan yleisessä tiedossa missä Gordo "vapaa-aikansa" viettää. 

Gordo tai Gordon Bleu, kuten tätini kissaa kutsuu. Tässä katti näyttää mallia kuinka suojautua pahalta maailmalta.

Syksy yllätti

Tällä viikolla kauppaan mennessäni suorastaan hämmästyin, sillä varma syksyn merkki, kurpitsat, oli aseteltu meidänkin "lähikaupan" ovien edustalle. (Lähikauppa sitaateissa siksi, että se nyt vain sattuu sijaitsemaan lähimpänä, mutta sinnekin pääsemiseksi tarvitaan auto. Niinpä lähikauppa käsitteenä on täällä ihan eri kuin mihin olen ainakin itse Suomessa tottunut.)

Täällä Kaliforniassa syksy pääsee tulemaan hiukan varkain, sillä vielä tälläkin viikolla saimme puhista +30 Celsius-asteen päivälämpötiloissa. Toki illat ovat käyneet jo viileiksi. Suomessa syksy muistuttaa tulostaan myös puista putoilevien lehtien muodossa. No, tämän määritelmän mukaan Kaliforniassa olisi aina syksy, sillä osavaltiota riivaava kuivuus saa rutikuivia lehtiä pyörimään jaloissa ihan ympäri vuoden. Mutta kurpitsat. Niistä viimeistään tietää, että syksy on saapunut!   

Upea kuu

Tämä viikko oli siitäkin erikoinen, että todella pitkästä aikaa minulla on perjantai-ilta ja lauantai vapaata töistä. Tämähän on tuntunut aivan luksukselle! Ja näin olisi siis pitänyt olla valtaosin maaliskuusta lähtien. Yhtenä iltana, kun sitten ajelin töistä kotiin, huomasin taivaalla aivan upean kuun. Iso mollukka paistoi matalalla. Yritin sitten ottaa kotiin päästyäni siitä ihan kuvaa, mutta eihän siitä kännykän kameralla oikein kummoista tullut. No, pääsettepäs kuvan kautta kurkkaamaan kotikadullemme sen iltavalaistuksessa.

Kuutamon kuvaamiseksi otos on umpisurkea, mutta tällaisen avenuen varrella me siis asumme.

Oman elämänsä Sulo Vilén

Siivousta kun olen tässä sentään jo aloitellut, niin teinpä huvittavan huomion. Sitä kun on toisinaan tällainen oman elämänsä Sulo Vilén, niin tulee tehtyä aina silloin tällöin hyviä(?) ja edullisia hankintoja. Ostin Costcosta eli siitä täkäläisestä tukkuliikkeestä viiden rullan paketin siivouksessa käytettäviä desinfiointiliinoja. Ostin, kun niin halavalla sain. Noh, ensimmäinen purkki kului loppuun n. 1,5 vuoden päästä ostoksesta. Käytän liinoja nimittäin lähinnä ainoastaan taloyhtiön grillipaikalla tai jos olen keittiössämme käsitellyt raakaa kanaa. (Täällähän nimittäin tuppaa lähes kaikki kana ruokakaupoissa olemaan myynnissä isoina paloina, kuten kokonaisina, koipina tai rintaleikkeinä, ei pieninä paloina tai suikaleina. Niinpä liha täytyy usein leikata itse, jos haluat vaikkapa kanakeittoa. Tämä leikkaaminen on mielestäni aika ärsyttävää, koska aina on olemassa salmonellavaara. Olen onnistunut näkemään vain yhdessä kaupassa tähän mennessä valmiiksi pilkottua kanaa ja silloinkin rasioita oli tarjolla jotakuinkin kaksi kappaletta.) Mutta palatakseni desinfiointiliinoihin, niin nyt on siis neljä rullaa vielä jäljellä, joten käyttötahdin pysyessä samana minulla riittää näitä siivousliinoja vielä kuudeksi vuodeksi eteenpäin! Hah hah. 

Salmonella aiheuttaa USA:ssa vuosittain arviolta 1,2 miljoonaa sairastumista, joista 23 000 vaatii sairaalahoitoa ja 450 johtaa kuolemaan. Arvio on CDC:n (Center of Disease Control and Prevention) antama. Onnistuisikohan noita lukuja pienentämään, jos kanaa myytäisiin kaupoissa myös valmiiksi pilkottuna, ettei jokaisen tarvitsisi sählätä raa'an kanan kanssa kotona itse? Kuvan liinojen pitäisi tepsiä myös Salmonella-bakteeriin. 

Mutta nyt minä jatkan siivousta sekä onneni kukkuloilla hillumista, sillä Suomi-vieraat saapuvat ihan pian! Edellisistä Suomi-vieraista onkin aikaa jo melkein vuosi, joten kyllä nämä vierailut nykyään todella harvinaista herkkua meille ovat. Palailen blogini pariin taas Suomi-vieraiden jälkeen. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!