 |
| Kuva Yhdysvaltain viisumistani, joka tuntuu vain kerta toisensa jälkeen aiheuttavan uudenlaisia kysymyksiä rajamuodollisuuksissa. |
Maahantulotarkastajan syynissä
Juuri kun minun vuoroni maahantulotarkastusjonossa koitti, tuli paikalle yksi virkailija lisää aloittamaan tarkastuksia. Hän näytti kovin nuorelta ja tapaamisemme jälkeen voisin väittää hänen olleen myös kovin virkaintoinen. Vieressä oleva virkailija, jolle minäkin ensin odotin pääseväni, teki tarkastuksia hymyssä suin ja mukavia rupatellen tarkastettaville. Minun nuori tarkastajaherra ei hymyn häivää väläyttänyt. Ja näin se homma eteni:
Tällä kertaa virkailijan epäilykset ilmeisesti heräsivät, koska matkustin yksin, ilman aviomiestäni. Nii-in. Eipä siihen näköjään muuta tarvita. Tähän seikkaan nyt sitten takerruttiin ja kysymyksiä esitettiin jos jonkinlaisia: "Missä aviomieheni on juuri nyt?" "Mitä aviomieheni tekee työkseen?" "Miksi matkustin yksin?" "Mitä tein ulkomailla ollessani?" "Mikä oli yksin tekemäni ulkomaanmatkan tarkoitus?" Ja sitten paukahti se kysymys, joka laittoi jauhot suuhuni lopullisesti: "Onko miehelläsi L1- vai L1 Blanket -viisumi?" Siis että mitä? Eihän tällaista ole kysytty koskaan aikaisemmin! Ei missään muussakaan yhteydessä, ikinä! Ja eikös ne ukkokullan viisumitiedot näy siinä minun viisumissani? Meidän huushollissa tätä asiaa on sivuttu viimeksi 2,5 vuotta sitten, kun viisumit saimme. Sen jälkeen asiaan ei ole tarvinnut kajota.
Tarkastaja näki varmasti välittömästi, että nyt minulla alkaa homma suttaamaan ja hän jatkoi vielä: "Kai sinä tiedät, että L1- ja L1 Blanket -viisumit ovat kaksi eri asiaa?" Siinä vaiheessa teki mieleni huutaa, että p****le, tehän ne niitä viisumiasiantuntijoita tässä olette, ei kai minun tarvitsekaan tietää kaikkia viisumiluokkia ja niiden alalajeja ulkoa! Mutta eihän siinä auttanut kuin niellä kiukkunsa ja yrittää vastata tyynesti jotakin. Edes jotakin.
(Tietoisku: Tapauksen jälkeen piti palauttaa mieleen, mikä tuo L1 Blanket -viisumi nyt sitten tarkkaan ottaen olikaan. Kyseessä on viisumi, joita esimerkiksi isot yritykset voivat ostaa kerralla isomman kiintiön ja osoittaa niitä ulkomailla oleville työntekijöilleen. Tämä tapa nopeuttaa työntekijän viisumin saantia ja Yhdysvaltoihin muuttoa huomattavasti. Pimpelipom, tietoisku on päättynyt ja tarinani jatkuu.)
Seuraavaksi tarkastaja kaivaa laukustaan taitetun A4-lomakkeen, josta näki, että sitä oli taitettu ja avattu todella moneen kertaan. Tarkastaja avasi "aarteensa" kuin papyrusrullan, jotta se pysyisi kasassa. Mitä minä ehdin paperin sisällöstä näkemään, niin siinä oli lueteltu eri viisumiluokkia ja paperilla oli omakätisiä merkintöjä. Liekö oli kaveri kuljettanut viisumikoulun penkiltä asti tätä muistilappua mukanaan? Tässä vaiheessa minä sopersin jotain, että eikös se mieheni viisumi näy merkintänä omassa viisumissani, joka sinulla on siis käsissäsi? (En siis tietenkään pystynyt edes katsomaan tässä vaiheessa viisumiani ja osoittamaan kyseistä kohtaa, koska passini oli tarkastajalla.) Sitten yhtäkkiä tarkastaja sanoikin, että joo, tässähän se näyttää lukevankin, L1 Blanket -viisumi on kyseessä. O-kei...
Kummallisintahan tässä oli se, ettei koskaan aikaisemmin maahantulotarkastuksessa ole noussut suurennuslasin alle se, ovatko viisumimme kiintiöstä vai ei. Eikä sitä tietoa ole tarvinnut esittää missään muuallakaan. Nyt se tuntui olevan kynnyskysymys. En ymmärrä. Mutta minähän olenkin nyt tällainen kiintiömamu, eihän me mitään varmaan ymmärretäkään. ;-)
 |
| Jossakin vaiheessa maahantulokuulustelua tuntui, että tarkastajan kysymykset pyörivät yhtä ympyrää, eikä asia oikein ottanut edetäkseen. Taustalla Tyynimeri. |
Lisää kysymyksiä
Myöskään kaikkien sormenjälkieni skannaus ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä, vaan skannauksia jouduttiin ottamaan parit uudestaan. Ilmeisesti aikansa kuluksi näitä uusintaskannauksia tehdessä tarkastaja esittikin taas yllättävän kysymyksen: "Onko minulla laukuissani ruokaa tai tupakka- ja alkoholituotteita?" Ruokatuotteiden kohdalla tämä kysymyshän toki kysytään jo tullikaavakkeessa, mutta lentokentillä tämä tarkastus ja tenttaus tehdään usein vasta maahantulotarkastuksen jälkeen, aivan erillisessä tarkastuspisteessä.
Viisumitentistä edelleen hiukan hämilläni sain vastattua vain tarkastajalle, että eeeei minulla mitään ole. Vaikka olihan minulla! Käsimatkatavaroissa uunituore ja tuoksuva ruisleipäpaketti! Ja ruumassa olleessa laukussa ainakin kilon verran suomalaisia suklaapatukoita! OMG! Otin siis ja valehtelin hätäännyksissäni tarkastajalle päin naamaa! (Tässähän siis yleensä ollaan kiinnostuneita lähinnä hedelmien, vihannesten ja lihatuotteiden tuonnista maahan, mikä on erityisesti kasvisten osalta ehdottomasti kiellettyä. Niinpä vastausta antaessani mielessäni oli, että ei, ei minulla ole tomaatin tomaattia, eikä banaanin banaania, eikä joulukinkkuakaan ole mukana, ainoastaan omasta mielestäni "täysin viatonta" ruisleipää.) Tarkastaja veti punakynällä tullattavan tavaran kappalemääräksi nollan tullikaavakkeeseeni, läsäytti maassaololupaleiman passiini ja käski jatkamaan matkaani. Että minä huokaisin! Mutta kuten arvata saattaa, eipä tässä vielä kaikki...
 |
| Syntisiä herkkuja Suomesta. Kuvassa on vain murto-osa tuomastani määrästä. |
Siitä ruisleivästä...
Seuraavaksi tulee sitten se tullikaavakkeen käsittely. Siinä nainen kysyy vuorostaan samat kysymykset, onko laukuissani mitään ruokatuotteita, erityisesti hedelmiä tai vihanneksia? Koska kaavakkeessani komeili jo pyöreä nolla, ei minun auttanut kuin jatkaa samaa linjaa ja vastata virkailijalle, että ei ole mitään. Sittenpä nainen sanoo, että vieritä iso matkalaukkusi osoitetun hihnan ohi, mutta käsimatkatavarani läpivalaistaan! Siis juuri se kassi, jossa se ruisleipä minulla oli! Apua! Silmissäni vilisevät käsiraudat ja vankisellin kalterit! Kyllä tästä vielä linnareissu taitaa tulla...
Otsa pukkaa tuskanhikeä, kun paiskaan käsimatkatavarani liukuhihnalle ja läpivalaisulaitteen aukko imaisee sen syövereihinsä. Kävelen laitteen toiseen päähän odottamaan laukkuani. Ja tuomiota! Käryhän tässä nimittäin tulee nyt käymään. Mutta ettepä arvaa! Kaveri, jonka tulisi olla nenä kiinni monitorissa ja kytätä laukkujen sisältöä, sattuu juuri minun laukkuni läpivalaisun aikana räpläämään kännykkäänsä. Muita virkailijoita laitteella ei ole. Pääsen kuin koira veräjästä! Jes, kerrankin oli vähän onneakin mukana!
 |
| Kun nämä leivät oululaisesta marketista ostin, niin enpä arvannut kuinka leipäpaketti minua vielä hikoiluttaisi. |
Summa summarum
Että tällainen tarkastusruljanssi taas tällä kertaa. Toisaalta on toki hyvä ja täysin ymmärrettävää, että Yhdysvaltojen ollessa kyseessä, on rajatarkastuksetkin näinkin tiukkoja. Luulisi, ettei tänne noin vaan terroristitkaan pääsisi. Jonkinlaisia tiukennuksia tuntuu USA:n antamiin määräyksiin tulleen muutoinkin. Lentokoneessa nimittäin kuulutettiin jo ennen nousukiitoa, että Yhdysvaltain antamien uusien ohjeiden mukaan kaikenlainen ryhmäytyminen ja ryhmissä lentokoneen käytävillä hengailu on ehdottomasti kiellettyä. Aikaisemmin tällaista sääntöä en kyllä ole kuullut. Olin kiltisti. En ryhmäytynyt, enkä hengaillut. :-)
Mutta sitten vielä pari loppukevennystä:
Loppukevennys 1
Ukkokulta oli minua tottakai lentokentällä vastassa ja kerroin sitten hänelle ulkona autolla myös tämän salakuljetustarinani ruisleivästä. Aloin skeptisenä ja edelleen hiukan tarkastustilanteista jännittyneenä arpomaan, että entäpä, jos ne nauhoittavatkin kaikki läpivalaisutilanteet ja nyt se kundi siellä monitorin takana katsoo takautuvasti nauhoja ja huomaa minun ruisleipäpussini. O-ou! Hälytys päälle. Ukkokulta ajaa jo pohdintani tässä vaiheessa autoa ja keventää tilannetta kysymällä, että painaako hän nyt siis kovasti kaasua? Hi hii, siitähän olisi saanut hyvät otsikot iltapäivälehtiin: "Salakuljettaja Korpela pakeni lentokentältä renkaat ulvoen!" :-D
Loppukevennys 2
Suomen televisiossa alkoi juuri uusi kotimainen sarja nimeltään Korpelan kujanjuoksu. Sarja alkoi täsmälleen samana päivänä, kun minä lähdin Suomesta ja pyrin taas Yhdysvaltoihin. En voinut olla huvittumatta tuosta sarjan nimestä ja vitsailin jo parille tuttavalleni, että lieköhän tämä yhteensattuma nyt jokin enne, kun puhutaan Korpelan kujanjuoksusta ja minulle sattuu samalle päivälle taas maahantulotarkastus. Että ettei tämä nyt vaan taas tarkoittaisi jotain... Ja niinhän se taisi sitten tämäkin pieni kauhuskenaario toteutua, sillä kyllähän tuo maahantulo taas melkoista Korpelan "kujanjuoksua" oli. :-)
Tällaista tällä kertaa. Eipä muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Minua aina naurattaa nämä tarkastukset täällä päässä, kun ollaan niin hirmuisen tiukkoja ja virkaintoisia. Yhdysvaltoihin suuntautuvan matkustamisen normeja tiukennettiin 9/11 jälkeen vaikkakin kaikki iskuissa käytetyt koneet taisivat lähteä täältä. Muistankohan oikein?
VastaaPoistaTulin suomesta muutama viikko sitten takaisin ja tunnin verran tarkastuksia seuraten totesin, että mitä huonommin puhut englantia sitä helpommin pääset maahan mikäli olet nainen. Edessäni jonossa oli koneellinen aasialaisia opiskelijoita ja virkailijat huusivat kilpaa olisiko jonossa ketään joko kiinaa tai japania sekä englantia puhuvia, että saisivat tolkun vastauksista. Kaikille näitä vapaaehtoisia tulkkeja ei riittänyt, joten osa tulijoista meni läpi kovasti hymyilemällä ja nyökyttelemällä. :D
Ja tuo ruisleipä. Itse jouduin viime vuonna tuohon extra valaisuun ja papereissa tietenkin luki ei elintarvikkeita (en myöskään laske leipää ja karkkeja sellaiseksi). Minulla ne kyttäsi kyllä ruutua tiukasti ja siinä sitten änkytin, että on minulla jotain syötävää laukussa, mutta ei niitä kiellettyjä juttuja. Ei kiinnostanut tuoreet leivät ja ah niin ihana suomalainen suklaa, komento oli jatka matkaa. :D
Juu, kyllähän 9/11-päivän tapahtumat vaikuttivat tiukempiin turvatarkastuksiin ihan kansainvälisestikin. Nytkin tehtiin esimerkiksi satunnaisotannalla räjähdejäämätestejä turvatarkastuksen yhteydessä. Niin, satunnaisotannalla ja minä jouduin testiin 2 krt matkani aikana. :-D
PoistaMutta hih, mielenkiintoinen tuo kielikysymys. Pitääköhän ottaa ensi kerralla tämä vinkki käyttöön? ;-) Nyt muuten tulin myös seuranneeksi viereistä jonoa, joka oli Estalla matkustavien jono. Se näytti vetävän ajoittain todella rivakasti, vaikka yksi tarkastaja oli vain sitäkin jonoa hoitamassa. Liekö sielläkin huono kielitaito joidenkin kohdalla nopeuttanut tarkastusta.
Ja tuo ruisleipä. Mietin myös itse, että ehkä ne eivät sitä edes takavarikoi, ei ole niitä pahoja ja kiellettyjä ruokatuotteita, mutta kun minun pitikin siinä mennä paniikissa sanomaan, ettei mitään ole. Olisihan ne voineet alkaa siitäkin änkyröimään, että olen antanut väärää tietoa. Mutta huh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Leipä ja suklaat pääsivät Kalifornian kotiin. :-)
Mulle kävi kerran vähän samalla tavalla, että jotenkin suustani vaan lipsahti, että ei ole mitään ruokaa tmv laukuissa. Olihan mulla, ja viiniä myös. Virkailija ei sitä täysin uskonut vaan mut ohjattiin oikein sellaisen tarkistukseen jossa pitää avata laukku. Siinä vaiheessa kun tämä uusi virkailija veti kumihanskoja käteen minä tietenkin hikoilin. Yhtäkkiä hän sanoikin, että kaikki lomakkeet on loppu joita hänen pitäisi täyttää, että ota laukkusi ja mene. Huh huh! Siitä opin, että epäilys herää jos väittää että ei ole yhtään mitään, koska kaikilla varmaan on jotain syömistä laukuissaan.
VastaaPoistaMutta mun mielestä mulla on kyllä aina kysytty tuo ruokakysymys jo siinä ensimmäisellä maahantulo tiskillä, siinähän ne juuri merkitsee sitten siihen lappuun että onko jotain vai ei. Ja nykyään lennän tähän Oaklandiin aina Norwigianilla, eivät tunnu olevan ihan niin tarkkoja siellä mitä SFO:lla.
Tämä tapaukseni sattui juurikin Oaklandin kentällä. Samoin tapaus aika tarkalleen vuosi sitten, mistä kirjoitin postauksen Inhottava maahantulotarkastus (näkyy sivun oikeassa laidassa suosituimpien postausten listassa). Että kyllä jonkinlaista huonoa tuuria meikäläiselle aina vain osuu.
PoistaJa huh, onpa ollut tarkastustilanne sinullakin! Jospa ainakin itse ottaisin tästä opikseni, että kannattaa tunnustaa ruisleivät heti kun kysytään. :-D
Suklaatahan saa olla. Viimeeksi kun itse tulin niin vastasin kysymykseen ruoasta että vain suklaapatukoita, johon virkailija sanoi että ei ne mitään haittaa. Ja tuttu sanoi kuljettaneensa matkalaukkua täynnä ruisleipää ja ei kuulemma mitään haitannut leivätkaan.
VastaaPoistaJoo, sepä se. Kannattaa varmaan juurikin olla ns. umpirehellinen heti kättelyssä ja tunnustaa kaikki leivät ja suklaat. Minulle iski paniikki, kun menin hätäännyksissäni kieltämään kaiken, vaikka näitä vähäpätöisiä tuomisia tarkastajien mielestä varmaan olivatkin. Kyllä jatkossa tunnustan kaiken heti alkumetreillä. :-)
Poista