Häämatka varattu - vihdoinkin!

Yllättävän moni on kysellyt meidän häämatkamme perään. Jotkut blogini lukijat taisivat jopa äimistellä heti naimisiinmenomme jälkeen joulukuussa, että kuinka joku voi skipata häämatkan?! No, meidän tarinammehan ei ollut ihan tuiki tavallinen. Luulen nimittäin, etteivät useimmat aloita avioliittoelämäänsä asumalla ensimmäiset kolme tai neljä avioliittokuukauttaan puolisonsa kanssa eri puolilla maapalloa! Kiitos vaan minun viisumihässäkän. Niinpä jo pelkästään matkan toteutus heti häiden jälkeen olisi ollut käytännön kannalta äärimmäisen työläs. No, sitten kun lopulta pääsimme takaisin saman katon alle Kaliforniaan, alkoikin heti kohta stressi uuden kodin löytämisestä. Ei siinä käväissyt unelmien hiekkarannat mielessäkään. Ja toisaalta ihan se, että pääsi elämään sitä perusarkea siippansa kanssa, tuntui jo riittävän luksukselle erossa elettyjen kuukausien jälkeen.

Jotakin tällaista pitäisi olla luvassa. Kuvakaappaus sivustolta booking.com.

Jotkut kyselivät myös heinäkuisen Meksikon matkamme tiimoilta, että jokos se oli häämatkamme. Ei ollut. Häämatka kai kuuluisi kuitenkin tehdä kahdestaan, hi hii, mitä Meksikon matkamme ei ollut. Meillä oli Meksikossa oikein mukavaa matkaseuraa, mutta reissua ei voitane kimppamatkana luokitella häämatkaksi. Puitteethan toki olisivat olleet kohdillaan sielläkin. Häämatka-asiamme on siis tuntunut kovasti porukkaa kiinnostavan, joten nyt voin sitten julki kirjoittaa, että häämatkamme on vihdoin ja viimein varattu.

Täristä piti jännityksestä kolme päivää

Matkan varaamisen suhteen olikin jännät paikat, sillä saatuamme varattua paikat lennoille jouduimme odottamaan kolme kokonaista päivää, jotta matkoja välittävä taho selvitti vieläkö meille löytyisi vapaana olevaa majapaikkaa. Voin kertoa, että olin hiukan "tittidii" nuo kolme päivää. Kyllä kuulkaas jännitti, löytyykö ihanalta pikkuiselta paratiisisaarelta vielä tilaa! Ja edes jokseenkin järkevään hintaan. Itseämme kipeiksi kun emme haluaisi siltikään maksaa, vaikka häämatkasta kyse onkin. 

No, vihdoin ja viimein viime perjantaina saimme puhelinsoiton, että majoitus on ns. kiven alta meille kaivettu. Pääsemme pieneen ja söpöön bungalow-majoitukseen, juuri sellaiseen kuin olimme haaveilleetkin. Jee! Että nyt näyttäisi vakavasti sille, että saamme häämatkamme toteutukseen jopa ennen 1-vuotishääpäiväämme. Ei paha. Ei ollenkaan paha.

Tämä kuva on Havaijilta. Häämatkakohteemme on sanottu olevan kuin Havaiji noin 50 vuotta sitten, aikaa ennen massaturismia ja Havaijin muuttumista Yhydysvaltain osavaltioksi.

Matkavalmisteluja

Nyt on sitten Uuden-Seelannin dollareita laitettu tilaukseen, rokotusaika lavantautia vastaan jonossa ja matkakuume kohoamassa kovaa vauhtia. Tulikin muuten jo pari hauskaa, mutta varsin tärkeää ennakkotietoa matkakohteestamme esiin. Selvitimme ensinnäkin, onko tuolla unelmasaarella kuinka vaarallista, matkailijoiden ryöstelyitä tms. Joissakin vinkeissä sitten kerrottiin, että saarella on suurempi todennäköisyys saada kookos tipahtamaan päähänsä kuin tulla ryöstetyksi. Eikä tämä kuulemma ole edes vitsi! Hi hii! Ja arvatkaapa vaan, kenen päähän se kookos sitten todennäköisimmin pompsahtaa...

Toinen reissussa huomioitava seikka on, että joka yö tuolta koko saarelta katkaistaan sähköt! Onko varageneraattoreita? Mene ja tiedä. Niinpä pitää minunkin muistaa laittaa puhelin latinkiin heti aamuisin tai iltaisin ennen sähköjenkatkaisua. Muutoin saan sanoa heipat kännykkäkuvaamiselle oli sitten miten upeita maisemia nenän alla tahansa. :-)

Kauas on pitkä matka

Suomesta katsottuna tämä pikkuruinen paratiisisaari sijaitsee suorastaan hevon jeerassa asti! Lennot Los Angelesista kohteeseen kestävät 10 h, joten kyllä siinä istumalihaksia ja jokunen taala enemmän kysyttäisiin, jos saarelle matkustaisi Suomesta. Lisäksi aika jännittävältä tuntuu, että koko tuon lentomatkan ajan allamme on vain ja ainoastaan merta! Ei siis tarvitse paljoa lentokoneen ikkunasta kuikuilla, näkymä lienee yksi ja sama koko matkan. Mutta hyödynnetään nyt tätä nykyistä asuinsijaintiamme tällä Amerikan mantereella, jolloin voidaan puhua "vain" 10 tunnin lentomatkasta. Niin, ja tietenkin matka Los Angelesiin siihen päälle. 

Tuolla se kohde on. Niin on mitättömän pieni täppä, ettei saaren nimeä edes lue kartalla tässä mittakaavassa. Lähtöpiste Kalifornia näkyy kuvan oikeassa yläkulmassa.

Näin ollen: Cook Islands, here we come!

Tällaista ilosanomaa tällä kertaa. Ensi postaukseen lupaan sitten taas Amerikka-asiaa, niin kuin blogini alkuperäiseen teemaan kuuluukin. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!