Hit & run - liikennepako

Hit & run. Suomen liikennelaissa tämä tunnetaan liikennepakona, kolaripaikalta pakenemisena. Näitä hit & run -tapauksia tuntuu täällä tapahtuvan liikenteessä todella paljon! Kiinnitin asiaan huomiota heti jo, kun tänne muutimme. Harva se päivä näitä tapauksia television paikallisuutisissa esiin tuotiin ja tuodaan edelleen. Ja tottahan toki, sillä törmäyspaikalta paenneet autoilijat halutaan saada kiinni. 

Pari sanaa uutisoinnista

Uutisissa luetellaan kaikki mahdolliset tuntomerkit törmäyspaikalta paenneesta autosta ja sen kuljettajasta ja tietenkin amerikkalaiseen tyyliin haastatellaan törmäyksen uhria, mikäli hän on jäänyt henkiin. Aina ei valitettavasti jää. Ja täytyy kertoa, että jälkimmäisessä tapauksessa uutiset ovat vieläkin pahempaa katsottavaa. Silloin nimittäin haastatellaan uhrin perhettä, sukua, koulukavereita, entisiä opettajia, urheiluvalmentajia, joskus jopa naapureita. Tapa, jolla surevia läheisiä tai puolituttuja haastatellaan, on usein suorastaan mässäilevä. Tätä asian esittämisen tyyliä minä en voi sietää. Toki ymmärrän, että surun keskellä olevat uhrin läheiset haluavat saada päälleajajan kiinni mahdollisimman nopeasti, mutta hienovaraisuus on noista uutispätkistä kyllä kaukana. No, mutta enpä vaahtoa tästä nyt enempää. Alkaa taas muutoin otsasuoni pullistelemaan.

Mahdollisia syitä

Olen yrittänyt miettiä, mikä tai mitkä tekijät noita hit & run -tapauksia täällä oikein noinkin runsaslukuisesti aiheuttaa. Yksi syy voisi olla ajoteiden katuvalottomuus. Täällähän ei siis ole läheskään niin yleistä kuin Suomessa valaista isojakaan ajoväyliä, eikä aina edes asuinalueidenkaan tiestöä. Risteyksissä voi olla tyyliin yksi katulamppu ja sekin valaisuteholtaan heikko. Ja mitään heijastinkampanjoita en ole nähnyt, joten moinen kapistus on varmaan aika monelle tuntematon käsite. Joillakin pyöräilijöillä olen kyllä huomioliivejä nähnyt. Nyt kun Kaliforniassakin siirryttiin talviaikaan, niin illalla alkaa olla pilkkopimeä jo klo 17 - 18 aikaan. Ja mikä naurettavaa, mutta toisaalta kovin vaarallista, uskomattoman moni ajelee täällä illan hämärissä ilman ajovaloja! En kyllä käsitä, miten sitä ei ajaessaan muka huomaa, että hei, enhän minä näekään mitään! Tollot!

Tässä asuinaluetta Palo Altosta. Nopeusrajoitus 30 mph eli lähes 50 km/h. Jalkakäytäväkin on, tosin nyt sillä näyttäisi olevan syksyistä ruuhkaa.

Sitten yksi syy voi olla sähkö- ja hybridiautojen suhteellisen runsas lukumäärä. Ne kun ovat käyntiääniltään täysin hiljaisia, eikä näin ollen jalankulkijat ja pyöräiljät niitä yhtä herkästi havaitse. Nyt muuten Yhdysvalloissa säädettiin laki, joka määrää sähkö- ja hybridiautoille pakollisen varoitusäänen niiden ajaessa alhaisilla nopeuksilla ja peruuttaessa. Laki astuu voimaan syyskuussa 2019. Tällä uskotaan ehkäisevän peräti 2 400 jalankulkijaonnettomuutta vuodessa, joten aivan pienistä määristä ei ole kyse. Euroopassakin ollaan hereillä tämän saman asian suhteen. Euroopan Parlamentti hyväksyi samanlaisen lakiluonnoksen helmikuussa 2013. Laki on nyt neuvottelukierroksella eri EU-maissa ja lain uskotaan astuvan voimaan seuraavan viiden vuoden aikana.

Sitten vielä takaisin mahdollisiin hit & run -tapausten aiheuttajiin. Tietenkin yhtenä syynä näihin hit & run -tapauksiin on yksinkertaisesti se, että kun autoilijoitakin on paljon, niin joukkoon mahtuu monenmoista tossunkuluttajaa. Usein onnettomuuspaikalta pakeneva on varmaankin ns. DUI- eli driving under influence -tapaus. Toisin sanoen kuljettaja on alkoholin, huumeiden ja/tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena.

Ennen kuin mennään tämän postauksen rankempaan osuuteen, lasketaan hiukan stressitasoja tällä suloisella kissakuvalla. Kuvassa yksi uusista naapureistamme. Hänet olemme ristineet Viiruhännäksi. 

Ajankohtaisuus

Miksi nostin tämän aiheen blogissani esiin juuri nyt johtuu siitä, että jouduimme hiljattain itse todistamaan tällaista tapausta aivan silmiemme edessä! Olihan se aivan järkyttävää seurata! Kerta oli täällä ensimmäinen, enkä toista toivo!

Olimme ajamassa eräänä sunnuntai-iltana San Franciscoon. Ukkokulta ajoi, minä istuin vänkärin paikalla. Mikä lie etiäinen olikaan, mutta juuri hetki ennen mietin paikallista liikennettä ja sitä, kuinka on ollut onni mukana, ettemme mihinkään onnettomuuksiin ole liikenteessä joutuneet. Ei mennyt varmasti kuin maksimissaan minuutti, kun alkoikin sitten rytistä. 

Ajoimme leveää expresswayta Sunnyvalessa. Tiessä oli siis 4 - 6 kaistaa yhteen suuntaan kääntyvien kaistat mukaan lukien. Tulimme samanlevyisen tien risteykseen ja meille vaihtui punainen liikennevalo. Jäimme punaisissa valoissa kaistallemme odottamaan jonon ensimmäisenä autona. Ennen kuin oikealta ajaville oli ehtinyt oma vihreä valo vaihtua, alkoi siltä suunnalta kuulua järkyttävää autonrenkaiden ulvontaa. Yhdellä kaistoista ensimmäisenä liikkeelle lähdössä oli pyöräilijä. Siinä samassa pyöräilijän takaa kaahasi todella kovalla vauhdilla tämä renkaidensa ulvottaja, valkoinen romuauto. En suoraan sanoen tiedä, yrittikö kuski jarruttaa vaiko painaa kaasua väistäessään pyöräilijää, mutta risteysalueelle tullessaan auton tilannenopeus oli aivan liian kova. Auto tuli sivuluisussa keskelle risteystä. Kukaan ei onneksi ollut ehtinyt lähteä liikkeelle ja risteysalue oli vielä tyhjä. Ja huoh, ettei mekään menty millään vanhoilla vihreillä, koska muuten tuo kaahari olisi tullut suoraan meidän kylkeen! 

Kuljettaja ohjasi autonsa korotetun liikenteenjakajan yli, meitä vastaanajavien kaistoille. Käsittämätöntä. Auto rysäytti kylki edellä jonottaviin autoihin niin, että ainakin kaksi niistä sai valtavan iskun ja autot heilahtivat törmäyksen voimasta omilta paikoiltaan. Seurasimme näkyä aitiopaikalta ja en voinut kuin haukkoa henkeäni. Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Kaaharin romuauto alkoi jo savuamaankin ja siitä tippui osia törmäyspaikalle. Sitten. Kuski otti ja käänsi pokkana autonsa ja kaasutti toistamiseen korotetun liikenteenjakajan yli! Tässä vaiheessa kaaharin renkaat iskivät jo kipinää, joten mitä todennäköisimmin kumit olivat puhjenneet. Ihmekös tuo! Enää pari sekuntia ja kaahari oli poistunut savupilven saattelemana paikalta. Tilanne kolariristeyksessä oli suorastaan jähmettynyt, kukaan ei uskaltanut liikkua mihinkään. Tässä vaiheessa minä kuitenkin huusin autossamme jo täyttä kurkkua: "Ei oo totta, se pakenee paikalta! Miten se voi tehdä tuollaista?! Apua! Miten noille ihmisille autoissa oikein kävi?!" Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa ja seuraavaksi oma ääni alkoi väristä, koska väistämättä sitä mietti, että mitäpä jos...

Onneakin mukana

Onni tässä onnettomuudessa oli se, että risteyksessä sijaitsi sairaala. Ja kuinka ollakaan, juuri siellä onnettomuuden puoleisilla kaistoilla oli ruokapaikkoja, missä yhden ambulanssin henkilöstö oli nähtävästi ruokailemassa. Niinpä ambulanssi tuli paikalle aivan viipymättä ja sain mielenrauhaa minäkin niiden kaahauksen alle jääneiden autojen matkustajien osalta. Ja vielä meidän ollessa paikalla, tuli risteykseen vielä toinenkin ambulanssi. Mikä pelastus! Itsellämme ei kuitenkaan lopulta ollut näkyvyyttä kaahariin suoraan edestä, joten emme nähneet auton rekisterinumeroa (jos siinä sellaista edes oli), emmekä kunnolla kuskiakaan. Vastaanajavien kaistoilla oli kyllä silminnäkijöitä runsain mitoin. Tästä syystä emme jääneet onnettomuuspaikalle tukkeeksi, vaan jatkoimme matkaamme. Kyllä siinä pulssit aika korkealla varmasti molemmilla oli. Ei pelkästään se itse onnettomuus, kaikki se pellin rytinä, savu ja kipinää iskevät vanteet, vaan se raukkamainen teko poistua paikalta. Järkyttävää. Pian vastaan ajoikin useampi poliisiauto sireenit ulvoen ja tuskinpa se kaahari romuttuneella ja savuavalla koslallaan enää pitkälle pötkikään.

Tämän tapauksen jälkeen olen terästänyt omaa havainnointia risteysliikenteessä täällä entisestään. Ja tämähän voisi sattua ihan missä vain. Oulussakin punaisen valon vaihtuessa painetaan vaan ns. talla pohjaan! Olkoon tämä postaus siis muistutuksena varovaisuudesta kaikille muillekin. Turvallisia ajomaileja toivotellen sanon teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!