Bolivialaisia kummajaisia

Se kuulkaas Señora Korpelalla loksahteli leuka auki taas useampaan kertaan Bolivian reissulla. Niinpä tämänkertaisessa postauksessani esittelen muutamia bolivialaisia kummajaisia. Varsinkin, kun muutamia asioita tuli katseltua ns. USA- tai Suomi-lasien läpi, niin eipä vain samanlainen bolivialainen meno vetelisi meidän kulmilla.

Kokaa, teenä.

Ensin pohjustuksena kuvailen vähän yleisemmän tason havaintoja, loppua kohden sitten niitä kummajaisia.

Olemattomat englannin kielen taidot

Se, mikä meidän yllätti reissussa oli bolivialaisten erittäin vähäiset taidot englannin kielessä. Osittain se oli olematonta. Ja hei, en nyt toki oletakaan, että käsitöitään myyvät herttaiset (ja hampaattomat) mummelit tai vuoristoerämaissa asuvat perheet osaisivat englantia, mutta se, että esimerkiksi miljoonakaupunkien El Alton ja La Pazin lentokentällä lentoyhtiöiden palvelutiskeillä työskentelevä henkilökunta ei osannut englantia, tuli yllätyksenä. Kun lippuasiaamme kentällä selvitimme, meitä tuli auttamaan tulkkauksessa nuori poika asiakasjonosta. Onneksi tuli, sillä pelkillä espanjan lukusanoilla, ravintolasanastolla ja ukkokullan osaamilla espanjankielisillä herjauksilla ja kirosanoilla ei siinä tilanteessa olisi pärjännyt. Päinvastoin, olisi voinut palvelu loppua äkkiseltään siihen paikkaan, heh heh. 

Tai, kun majoituimme pari yötä tasokkaassa, neljän tai viiden tähden hotellissa Santa Cruz de la Sierrassa, ei sielläkään kaikki vastaanottotiskin työntekijät pystyneet kommunikoimaan englanniksi. Taksin tilauksista puhumattakaan. Niinpä monen monta kertaa eri tilanteissa pelasti se, että mukanamme todella olivat kaverimme paikallisoppaina.

Kun sitten kiertelimme maata vähän enemmän, alkoi syitäkin tälle löytyä ja yksi niistä oli seuraava:

Turismi vasta vaipanvaihtoiässä

Bolivian matkailu on monin paikoin vasta alkutekijöissään. Useissa mielettömän upeissa kohteissa olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta palvelut ja ihan perustarpeet, kuten esimerkiksi juomaveden ostaminen tai WC:ssä käyntimahdollisuus, olivat vielä varsin puutteelliset. Ja sellaisesta kuin palveluiden paketointi ei oltu kyllä paikoin kuultukaan! Niinpä sitä mietti, että ainakin yhdysvaltalainen turisti, ja mikseipä muutkin, tulevat ja haluavat ostaa valmiin paketin, maksaa koko paketin kerralla ja luottavat, että homma toimii. Näin ei Boliviassa kuitenkaan läheskään kaikissa paikoissa ollut. Siinä kun sitten esimerkiksi koko venelastillinen ihmisiä kaivoi kuvettaan melkeinpä mitättömän pienien summien (1 USD) maksamiseksi useampaan eri kertaan saman päivän aikana, kävi minulla pakostakin mielessä: "Itte pitäs tämäkin tulla hoitamaan ja organisoimaan!" Mutta maassa maan tavalla ja sillä mentiin mitä oli. Rikastuttavia kokemuksia. 

Tässä yksi upea kohde vierailtavaksi, Cuevas.

Toinen kielitaidottomuuteen vaikuttava tekijä oli köyhyys. Boliviassa näytti olevan paljon kurjuutta ja köyhyyttä, eikä todellakaan ole itsestäänselvyys, että kaikki maan lapset saavat luku- ja kirjoitustaidon opetusta. Tässä valossa tarkasteltuna englannin kielitaidon puuttuminen isolla osalla väestöstä on aika luonnollista. Suomi-lasien läpi katsoen koulunkäynti ja mahdollisuudet laajoihin oppiainevalikoimiin tuntuvat itsestäänselvillle, mutta sitä se ei Boliviassa ole.

Mäkisissä vuoristokylissä ja -kaupungeissa oli joko huonot jalkakäytävät tai niitä ei ollut ollenkaan. Lastenvaunujen työntäminen monin paikoin oli mahdotonta. Niinpä pienimmät lapset kannettiin kuvan mukaisissa selkänyyteissä.

Bolivialainen "betoniporsas"

Köyhyys näkyi Boliviassa myös siten, että monia raskaita töitä tehtiin käsin, ilman koneellisia apuvälineitä. Reissulla näki paljon raakaa ihmistyötä sellaisissa töissä, joissa me olemme tottuneet käyttämään koneita apuna jo vuosikymmeniä. Näitä olivat esimerkiksi maataloustyöt (Boliviassa pellon aurausta härkien avulla), tienrakennus ja -korjaustyöt miestyövoimalla, puutarhanhoito (isoja alueita kuokittiin tasaiseksi yhden miehen voimin ja kylän jalkapallokentälle oltiin tuotu katras lampaita lyhentämään nurmikkoa). Tämän seuraavan minä nimesin bolivialaiseksi betoniporsaaksi, sekin on tehty käsin:

Moottoritien toinen kaista oli haluttu sulkea liikenteeltä, mutta meidän tuntemia kulkuesteitä, betoniporsaita ei ollut, vaan tielle oli kannettu sikin sokin muutaman metrin välein kiviä estämään autoja ajamasta tätä suljettua kaistaa. Kiviestettä saattoi olla useiden kilometrien verran putkeen! Kääk, mitkä työtuntimäärät on mennyt kivien tuomiseksi ja myöhemmin niiden poistamiseksi kaistalta!

Ja kun käsityöt tulivat puheeksi, niin tässäpä yksi bolivialaisten ylpeydenaihe, käsin tehdyt villa- ja alpakkatuotteet:

Paras paikka hankkia villa- ja alpakkatuotteita Boliviassa on La Paz. Siellä valikoimat sekä hinta- ja laatusuhde ovat parhaimmillaan.

Kokatuotteet

Kun vuoristoon nousemista matkaseurueena suunnittelimme, kaverimme kertoi vuoristossa tarjottavan kokateetä. Siis kokaa, OMG! No minullahan muljahteli silmämunat välittömästi ympyrää, mutta tosiasiassa kokateellä on hyvin vähän tekemistä jalostetun kokaiinin kanssa. Kokateetä tarjoiltiinkin jokaisessa niissä ruokaravintolassa, jossa kävimme. Erilaisia kokatuotteita käytetään erityisesti juuri vuoristotaudin oireiden helpottamiseen ja lentokentältä löysin myös kokakarkkeja ja kokasuklaata. La Pazin noitamarkkinoilla myytiin myös pureskeltavia kokalehtiä. Sattumoisin tiedän myös, että bolivialaisissa sairaaloissa tarjotaan vuoristotaudista kärsiville potilaille kokauutetta vielä tänäkin päivänä.

Lentokenttäostokseni vuoristoon lähtiessämme: kuppi kahvia ja kokakarkkeja.

Mercado de Brujas - Noitamarkkinat

La Pazin muutamalla tietyllä kadunvarrella sijaitsee pikkuruisia myyntikojuja. Alue on nimeltään noitamarkkinat. Siellä myydään monenmoisia yrttejä ja rohtoja ja sitten... tadaa: kuivattuja laamansikiöitä! Kyllä, luit oikein. Kuivatut laamansikiöt kuuluvat osaksi rituaalia, jossa tiettyjä esineitä poltetaan ja sen jälkeen haudataan uhrina Äiti Maalle. Näinkin omin silmin kojuissa olevan myynnissä erikokoisia sikiöitä, osalla jo ihan valkea karvapeitekin valmiina. Paitsi että silmäni olivat varmaankin taas lautasen kokoiset, eivät myöskään noitamarkkinoiden torimyyjät pitäneet valokuvaamisesta. Niinpä kuivatun laamansikiön kuvaa minulle ei tähän ole lisättäväksi, varmasti herkempihermoisten lukijoiden onneksi. 

Myös pikkunaposteltavat eli amerikkalaisittain snäksit oli viety Boliviassa aivan eri levelille. Koittakaapas arvata, mitä hiukopalaa kyseisessä kuvassa on tarjolla:

Uppopaistetettua siannahkaa! Jaiks! Siitäpä palaset povitaskuun ja saa potraa puhtia päivään!

Ravintoloissa olisi ollut tarjolla myös laamapihvejä, mutta en kertakaikkiaan raskinut sellaista syödä sen jälkeen, kun kävimme rapsuttelemassa näitä töyhtötukkia.

Kuolemanlähiöt

Eräällä taksimatkalla taksikuski valitsi El Altossa aivan ihme reitin. El Alton lähiöt kuuluvat koko Bolivian köyhimpiin ja nopeiten kasvaviin alueisiin. Iso osa kaupungin tiestöstä oli päällystämätöntä ja monttuista väylää, ei siis edes kunnon tietä, ja sateen sattuessa tiet menivät yhdeksi mutavelliksi, koska katuviemäröintiä ei vain ollut. Sade teetätti ihmevirityksiä kiertoteiksi. Taksimme sitten ajatti meidät alueelle, jossa kortteli toisensa perään oli pelkkää punatiilirakenteista muuria, jonka takana ihmisten asumukset olivat. 

Pian mukanamme ollut paikallinen hoksautti meille, että katsokaapas noita katupylväissä roikkuvia nukkeja. Miehenkokoiset nuket oli vedetty hirteen roikkumaan. Nuket kertoivat alueen kuuluvan ns. oman käden oikeuden alueeseen. Mitä ihmettä? Seuraavaksi tulivatkin selittävät tekstit tiilimuureissa: "Ladron pillado será quemado vivo." Eli varkaat tullaan polttamaan eläviltä. Seuraavan korttelin tiilimuurissa saattoi lukea, että epämääräiset kiertelevät taksit poltetaan! Siinä vaiheessa Korpela rullasi taksin ikkunan omalta puoleltaan kiinni ja lopetti kuvaamisen. 

Kun tästä sitten keskustelimme, kertoi bolivialainen, että kyseiset uhkaukset myös todella toteutetaan, ne eivät ole leikkiä. Myös Economist-lehden artikkelin mukaan jopa maan nykyisen presidentin Evo Moralesin hyväksymä perustuslaki kannattaa tällaista "kylän vanhimpien" jakamaa ja päättämää oikeutta. Aika hurjaa, etten sanoisi! Ristimme korttelit "kuolemanlähiöiksi".

(Myöhemmin selvisi, että taksikuskin valitsema reitti oli oikein nerokas. Sillä vältettiin ruuhkasumat ja uuden vuoden markkinakojut, joita oli pystytetty kaupungin teille tai niiden varteen.)

Hirtetty nukke kuolemanlähiössä. Huomaa myös tien kunto! 

Kaikki iso ei löydy Yhdysvalloista ja Dubaista

Sanotaan, että Amerikassa (tarkoittaen USA:ssa) kaikki on vähän isompaa ja samaa kokomahtailua olen kuullut tuttujen kertovan Dubaistakin. Mutta kyllä Boliviakin toi oman kortensa tähän giganttien joukkoon. Alla on kuva Victoria Amazonica -lummekasvin lehdistä. Yhden lehden halkaisija voi olla yli kolme metriä!

Näimme myös aivan jättiläiskokoisia kolibreja! Kaliforniassa meidän syöttökupilla käy kolibrit, jotka ovat pituudeltaan ehkä 8 - 10 cm. Boliviassa Titicaca-järvellä näimme kolibreja, jotka olivat ainakin 15 cm pitkiä ja joiden siipien kärkiväli oli varmastikin yli 20 cm. 

Ja tässä vielä bolivialainen versio koppakuoriaisesta:

Jytky!

Lopuksi kerron vielä esimerkin, millaisiin tilanteisiin Boliviassa matkaillessa voi myös törmätä:

Viinitilalle tai ei sittenkään

Yritimme eräänä päivänä käydä vierailemassa bolivialaisella viinitilalla. Soitimme ennen aiottua vierailua kyseiselle viinitilalle samana päivänä kolme kertaa, siis k-o-l-m-e kertaa. Kysyimme mm. viinitilan aukioloaikoja, onnistuuko maistiaisten saanti maksua vastaan ja voiko paikan päällä myös ruokailla. Siis kolme puhelua. Ruokailu ei ollut mahdollista, kaikki muu kyllä. No, kun sitten menimme n. 1,5 tuntia ennen viinitilan ilmoittamaa sulkemisaikaa, niin ketään ei ollut paikalla! Ovet säpissä ja piipun päällä hattu. 

Aikamme siellä viinipuskien välissä hortoilimme, kunnes pullotushallin luota löytyi muutama viinitilan työntekijä pahvilaatikoita kasaamasta. Joo ei, ei täällä ketään "herraväkeä" ole paikalla, saimme vastaukseksi. Sitten yksi työntekijöistä näytti meille ystävällisesti oikopolun takaisin hiekkatielle päästäksemme pois alueelta. 

Siis käsittämätöntä touhua! Kolme puhelua samana päivänä, eikä visiitti tilalle siltikään lopulta onnistunut. Sanonpa vaan, että jos yksikin kalifornialainen viinitila tekisi saman tempun hyvään palveluun ja sovittuihin aukioloaikoihin tottuneelle amerikkalaiselle, niin kyllä eri palautekanavat huutaisivat punaisena. Täällähän nimittäin avaudutaan erittäin helposti ja välittömästi erilaisissa palautekanavissa kuten Yelp, Google ja Tripadvisor, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sana leviää niiden kautta kyllä todella nopeasti. 

Loppukevennyksenä kuva bolivialaishotellin suihkusäätimestä. Tätä osaisi Mark Zuckerbergkin käyttää. ;-)

Huh, huh, tulikin taas pitkä postaus, jospa jaksoitte lukea loppuun asti. Teille, jotka jaksoitte sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


PS. Liekö ollut bolivialaisten kummajaisten ansiota vai kuinka pökkerössä pitää naisihmisen olla, että tekee paluumatkalla lentokentän kosmetiikkakaupasta muka huippulöydön uudesta kasvovoiteesta ja vasta kotona parin päivän päästä huomaa, että purnukassa lukee: Skincare for men?! Ostin sitten ukkojen naamavoidetta! Anna mun taas tämäkin kestää! (Huutonaurua.) Pistäkäämme vuoristoilman piikkiin. :-)