torstai 26. helmikuuta 2015

Kalifornialaisella hevi-osastolla, osa 2

Olipa mahtavaa! Kun edellisen kirjoitukseni kalifornialaisesta hevi-osastosta julkaisin, niin sainkin jo kommenttikenttään vinkkejä, kuinka niitä kummallisia "juuria" ja kurpitsoita voisi valmistaa. Täytyy kuitenkin todeta, että elän tässä edelleen etsikkoaikaani hevi-osastolla ihan näiden perustuotteidenkin kanssa. Mystisen hyllyn kätköille perehdyn ehkä hitusen tuonnempana, kunhan olen ensin päässyt sinuiksi paikallisen perushevi-kaman kanssa. :-) On nimittäin esimerkiksi oikeiden ostosmäärien arviointi kaupan hevi-osastolla edelleen vaikeaa. Kuinka monta perunaa sitä keittoon tarvitsisi, kun yksi peruna on kahden nyrkin kokoinen tai jopa isompi? 

Sitten kun minä jonakin päivänä valmistelen suvereenisti näitä erikoisuuksia, voinkin lähettää ukkokullalle keskellä päivää viestin: "Tervetuloa töistä kotiin. Kotona sinua odottavat viinissä hyvin marinoituneet opo ja yucca jicamapedillä."


Helmikuu näyttäisi Kaliforniassa olevan mansikka-aikaa. Ainakin näitä yhdysvaltalaisia on kovasti nyt tarjouksessa. Rasiallinen isoja mollukoita alle 2 dollaria.

Mutta hei, kuten lupasin, vielä minulla jäi pari juttua näistä paikallisista hevi-osastoista kertomatta ja niistä seuraavaksi: 


Luomua ja lähituotantoa


Luomu- ja lähiruuan valikoima, niistä tuontimustikoista ja -vadelmista huolimatta, on kyllä kalifornialaisessa ruokakaupassa ihan omaa luokkaansa. Jotkut suomalaiset tuntuivat täällä kuitenkin ihmettelevän, kuinka hevi-osaston luomutuotteet ovat yhtä isoja kuin tavallisetkin. Yhtä suuri koko oli saanut heidät epäileväisiksi, ovatko tuotteet sittenkään aidosti luomua.  

Onhan se totta, että ei täällä liene EU:n kaltaista valvovaa silmää, ainakaan yhtä tarkkaa sellaista, ihan jokaisen maatilan viljelymenetelmiä ja kylmäkuljetusketjuja tarkkailemaan, mutta itse olen ajatellut asiaa myös toisesta näkökulmasta. Täällähän kasvukausi on huiman pitkä, sillä aurinko paistaa lähestulkoon aina ja myös yöt ovat puolet vuodesta lämpimiä. Niinpä, jos vain vettä ja ravinteita riittää, kun saahan luomua sentään kastella, niin kai siinä isoksi kasvaa niin porkkana kuin pottukin. En ole kasvitieteilijä, enkä tunne porkkanan nuoruusaikojen sielunelämää sen tarkemmin, mutta kyllä kai se Suomessa ja pohjoisessa kylmä aina vähän kangistaa, myös porkkanan kasvupyrähdystä. Niinpä olen itse jättänyt tällaiset luomu/ei-luomu -spekuloinnit ainakin kasvisten osalta sikseen. Tuskin minä täällä kasviksia syömällä itseäni saan hengiltä, oli ne sitten luomua tai ei.


Siroimmasta päästä valitsemani porkkana.


Mites se muuten on, onko Suomessa luomutuote aina automaattisesti kooltaan pienempää? Itse en tähän ole tullut kiinnittäneeksi huomiota.


Tapaus punainen banaani


Saimme tammikuussa ystäväpariskunnan Suomesta visiitille. He olivat saaneet matkaan lähtiessään vinkin, että täällä kannattaa kokeilla näitä erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, mitä Suomessa ei ole edes tarjolla. Ostivat sitten yhtenä kokeilueränä myös punaisia banaaneja. Ensipuraisu tuohon uuteen tuttavuuteen olikin mielenkiintoinen tapaus. Ja todellakin, se oli puraisu! Seisoin muutaman metrin päässä, kun ystävämme banaania haukkasi ja kuulin sen rouskauksen sinne asti! Kivikovia olivat! :-) Paistoivat banaania lopulta pannulla öljyssä ja sanoivat sen maistuvan lähinnä perunalle. Taisi siis olla kyseessä sellainen banaani, jota ainakin Etelä-Amerikassa käytetään aterioilla juurikin perunan korvikkeena, ei niinkään hedelmäbanaani. 

Punaisia, rouskuvia banaaneja sekä kaktuspäärynöitä. Ei harmainta aavistusta, miten kaktuspäärynöitä kannattaisi käyttää. Vinkkejä käyttötavoista otetaan jälleen vastaan! :-)


Appelsiinien ahmintaa


Juuri tällä hetkellä olen riehaantunut popsimaan paikallisia appelsiineja. Niissäkin on saatavana oikein sellainen extra-sweet-lajike ja kyllä ovatkin makeita! Söin sellaisen muuten yhtenä iltana ja samaisena yönä ei meinannut tulla uni silmään ollenkaan. Minä jo manasin, että samperi soikoon, pitääkö näiden appelsiinienkin olla täällä niin vitamiinipitoisia, ettei unikaan enää tule! Tässähän ihmispolo vallan virkistyy!


Supermakea amerikkalainen appelsiini.

Lopuksi vielä appelsiineihin liittyvä loppukevennys. 


Appelsiinit sen kertovat


Menimme yksi sunnuntai-iltapäivä käymään autokaupassa. Tarkoituksena oli ns. vain käydä potkimassa renkaita, mutta kas, kohta istuimmekin koeajamassa yhtä autoista. Täällä on tapana, että autokaupan myyjä tulee koeajolle aina mukaan ja niin kävi tälläkin kertaa. Kun puhuimme ukkokullan kanssa muutaman sanan suomea keskenämme, myyjä oitis kysymään, että mistä olemme muuttaneet ja mitä pidämme Kaliforniasta. Vastasimme kuten aina, että olemme tykänneet kyllä, koska sää on niin paljon parempi kuin Suomessa, varsinkin näin talvikuukausien aikana, ja lisäksi kaikki hedelmät ja vihannekset ovat täällä niin tuoreita ja kerrassaan maukkaita ympäri vuoden. Myyjä jatkaa siihen, että jaa, hän on Boliviasta ja hän taas ikävöi oman maansa hedelmiä. Täällä Kaliforniassa hedelmät eivät kuulema maistu yhtään miltään verrattuna Boliviassa saataviin! Erityisesti juuri appelsiinit ja sitten joku hedelmä X, jonka nimi ei sanonut meille mitään, niitä Bolivian poika täällä eniten kaipaa. Jäimme ukkokullan kanssa suoraan sanoen vähän huuli pyöreäksi täysin päinvastaisista kommenteista kuin itse olimme paikallista hedelmätarjontaa arvioineet. Mielenkiintoinen keskustelu! 

Jälkeenpäin minä vielä mietin, että mitäköhän tämä Bolivian poika tuumaisi keskellä tammikuuta vihannes- ja hedelmätarjonnasta Suomessa? Voi voi. Kun lautasellensa iskettäisiinkin ah, niin ihana, lentokoneen ruumassa kuljetettu, ties missä varastohalleissa epätoivoisesti kypsytetty, hädin tuskin punaista väriä pintaansa saanut espanjalainen lentotomaatti! Tomaatti, joka on vielä talvipakkasilla kaupasta kotiin kannettaessa saanut poskeensa vähän pakkastakin ja kuorensa on jo tummunut mustelmille ja lötsistynyt. Saattaisi siinä Bolivian pojalta itku tirahtaa.

Mitä tästä opimme? Nii-in, Kalifornia on just niin mahtava tai just niin kamala paikka asua riippuen siitä, mistä olet tänne muuttanut.

Tähän opetukseen on hyvä lopettaa. Niinpä sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

6 kommenttia:

  1. Ruokakaupat on aina niin mielenkiintoisia! Haaveilen, että seuraavalla Nykin reissullamme vuokrattaisiin asunto ja voisin sitten toteuttaa mielihalujani paikallisessa ruokakaupassa ja ostaa kaikkea ihanaa hevi-osastolta. Ollaan koluttu näitä ruokakauppoja useallakin reissulla. Mutta sitten jos/kun pääsen tätä toteuttamaan, niin osaisinkohan oikeasti käyttää niitä minulle tuntemattomia juuria ja mukuloita ja vihreitä juttuja, mitä aina ihastelen. Tekisin kuitenkin kaikesta jotain sosekeittoa, kun en muuta osaisi :D

    Haha, kyllä tosiaan voisi monella tulla itku suomalaisessa ruokakaupassa talviaikaan! Itseäkin alkaa aina masentamaan valikoima...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosiaan itseäni herätellyt tuo hevi-osaston tuotteiden tuoreus. Ja olen huomannut, että Suomessa tietenkin on ollut vain tyytyminen siihen mitä on tarjolla. Toki Suomessa ollaan menty hyvin paljon tässäkin asiassa eteenpäin. ainakin valikoima on laajentunut minusta mukavasti. Ja on varmasti kysyntääkin eri tavalla netistä saatavien eksoottisten reseptien ja maailmalta tulevien ruokatrendien myötä.

      Ja tuo olisi Heidi varmasti mukava kokeilu kokkailla itse paikallisesta tarjonnasta ruokaa reissulla. Ja sitten kun tulisi joku oikein onnistunut kokkaus, voisi Suomessa yrittää tehdä samaa ja muistella, että tätä me siellä Nykissä silloin nautiskeltiin. :-)

      Poista
  2. Punainen banaani on juurikin keittobanaani. sen voi viipaloida ja paistaa öljyssä pannulla. Syödään suolan kanssa. Ei ole makeaa, niin kuin noi tavalliset banaanit. Noista tehdään Etelä-Amerikassa myös sipsejä.

    Ja sitä edellisen postauksen tomatilloa käytetään Etelä-Amerikassa chilikastikkeen tekoon, mutta siihen en osaa antaa reseptiä. Mun mielestä sitä käytettiin ihan tomaatin sijaan sellaiseen chilikastikkeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, keittobanaaniksihan sitä sanottiinkin! En millään saanut tuota sanaa mieleeni. Kiitos taas Tiina! :-) Ahaa, että tomatilloksista chilikastiketta. Noh, googlaamalla varmaan saa lisätietoa jos alkaa tomatilloshammasta kutkuttamaan. Mutta hyvä vinkki, antaa edes osviittaa, että onko kyseessä makea hedelmä vai jotain ihan muuta.

      Poista
  3. Nuo 'cactus pears' on kaktusviikunoita eli kaktuksen hedelmiä. Kuoritaan piikkejä varoen ja sitten vain suuhun. Ei kuulemma kannata syödä liikaa, koska hedelmälihan sisällä olevat pienet 'kivet' saattavat aiheuttaa tukoksen suolistoon. Mutta muutama kerrallaan menee, on ihan itse todettu :)

    VastaaPoista