Nyt grillataan, amerikkalaisittain!

Tiuhaa tahtia lähestyvän juhannuksen kunniaksi nostan vihdoin ja viimein grillauksen ja amerikkalaisten grillaustavat blogissani esiin. Tai ainakin ne havainnot, joita olen tähän mennessä ehtinyt aiheen tiimoilta tekemään.

Sen verran on grillaus Amerikassa ns. verissä, että grillaukselle on oma lyhenteensäkin BBQ. Se tulee tietenkin sanasta barbeque. Ja hyvinhän tämä lyhenne on levinnyt aina Pohjoiskalotille asti. Jos ei muutoin, niin ainakin grillauskastikepullojen kyljessä. :-)

Ihan itte tehtiin.

Yleistä amerikkalaisten grillauksesta

Se, mikä Amerikassa on ensimmäisenä grillaustouhuissa pistänyt silmään ovat jättikokoiset pihvit! Ne ovat kooltaan ehkä kaksi kertaa suurempia kuin Suomessa myynnissä olevat, valmiiksi leikatut pihvikimpaleet. Mutta onneksi kauppojen palvelutiskeiltä ja yksittäisistä lihapuodeista saa sitten tarvittaessa pihvejä joka kokoon, niin siellä Suomessa kenties isompia kuin täällä ehkä joskus pienempiäkin. 

Minulla onkin Amerikan pihveistä hyvä esimerkki. Muistan, kun ukkokullan serkkulikka kävi meillä yksi ilta täällä Piilaaksossa kylässä. Hän asuu nykyään Ruotsissa, mutta asui sitä ennen viitisen vuotta Yhdysvaltain itärannikolla ja käy nykyään täällä säännöllisesti lomailemassa. Juuri hän kertoi, että kunnon pihvit ovat se, jota hän eniten Amerikassa asumiensa vuosien jälkeen täältä kaipaa. Ja niinpä grillasimme serkkulikalle mojovat pihvit illalliseksi. Serkkulikka tykkäsi. 

Myöskin grillit ovat täällä aika hurjan kokoisia. Sellaisia pieniä pallogrillejä en ole nähnyt juurikaan myytävän, mutta reilusti yli metrin tai kahden levyisiä kaasugrillejä sitäkin enemmän. Pitäähän niille isoille pihveille tietenkin olla iso paistoalustakin!

Ja tältä se sitten näyttää kun amerikkalaiset ovat kokoontuneet uima-altaalle grillaamaan. On kyhätty katosta, levitetty pöydät ja tuolit. Ja nuo siniset ja punaiset kertakäyttökupit ovat muuten varmastikin paikallisia klassikoita! Niitä näkee usein. Huomatkaa myös katoksessa lepäävä amerikkalaisen tunnusmerkki, cooler! Ilman sitä ei amerikkalainen lähde mihinkään retkeilemään tai piknikille.

Eri lihalaadut

Jotta grillattavat sapuskat ylipäätään onnistuisivat, on tietenkin A ja O, että raaka-aineet ovat kunnossa. Ei siitä vanhentuneesta nakista gourmetia saa, vaikka sen grillin kautta pyöräyttäisikin. Täällä onkin valmiiksi pakattujen lihojen kohdalla kolme eri laatuluokitusta, jotka USDA (USA Department of Agriculture) eli Yhdysvaltain maatalousosasto on määrittänyt.

Ensimmäinen ja alin luokka on nimeltään USDA Select. Jotkut vääräleuat irvailivat sen olevan juuri nippa nappa syömäkelpoista, mutta koska tätä ihan ruokakaupoissa myydään, niin eiköhän se ihan ihmisille tarkoitettua ja ok-tasoista lihaa ole tämäkin. Tämä on lihoista kaikkein edullisin. Tätä lihalaatua olen kyllä nähnyt täällä aika harvoin myynnissä, ilmeisesti se ei edes kuulu kaikkien kauppojen valikoimiin. 

Toinen luokka, USDA Choice, on jo astetta parempaa lihaa ja luonnollisesti kalliimpaakin. Tämän lihan mainostetaan olevan todella mehevää ja maukasta. Hintatasoltaan liikutaan ehkä Suomen hinnoissa tai kenties alle sen, kun laatu otetaan huomioon. Suomessa vastaavaa arvelisin saavan hyvistä palvelutiskeistä, yksittäisistä lihakaupoista sekä yksityistiloilta.

Tämä luuton "Chuck Short Rib Flanken Style" -pihvi, Choice-laatuisena maksaa 7,99 USD/pauna eli noin 17,50 USD/kilo. Nämä pihvit yllättävän pienikokoiset amerikkalaisiksi, vain 150g/pihvi. No, onneksi niitä on sentään neljä kappaletta. :-)

Kolmantena tulee lihojen kunkku, USDA Prime, joka on laadultaan parasta. Tämä näkyy myös hinnassa, mutta eritoten lihan maussa ja koostumuksessa. Tätäkin on saatavissa täällä ihan tavallisista, hyvin varustetuista ruokakaupoista, jopa meidän lähikaupasta.

Tämä luuton "Loin New York Strip" -pihvi, Prime-laatuisena maksaa 18,99 USD/pauna eli noin 41,80 USD/kilo. Pakkauksessa yksi pihvi, painoa 560 g.

Jos äskeinen oli priimaa, niin seuraava menetelmä tekee lihasta luksusta. Paikallisista lihapuodeista saa nimittäin myös kuivakypsytettyä lihaa. Se on riiputettu tietyssä lämpötilassa, ilmanvaihdossa ja kosteudessa, mikä mureuttaa lihan loistavasti. Samalla lihan mausta tulee täyteläisempi, sillä kuivakypsytyksen aikana lihasta haihtuu kosteutta 5-10%. Kuivakypsytetty liha, joka on siis eri asia kuin kuivaliha, ei käsittääkseni ole ainakaan vielä iskenyt itseään läpi esimerkiksi Suomessa.  

Lisäksi olemme tehneet huomion, että täällä naudan ruhon osat jaotellaan paljon tarkemmin, siis pienempiin ruhon osiin kuin Suomessa. Niinpä kaupan lihapakkauksissa määrittelevää termistöä riittää. Tämä taisikin käydä jo ilmi noista kahdesta aiemmasta lihakuvasta. :-)

Tässä Wikipedian antama USA:n virallinen lihan osien jaottelukartta nimityksineen. Samaa käyttävät myös kanadalaiset. Usein näkee vielä näitä jaoteltavan eri osa-alueisiin, esim. Rib-osiossa on useita "alalajeja".

No mitä ne amerikkalaiset sitten grillaavat?

Olemme pari kertaa päässeet grillaamaan amerikkalaisten kanssa. En tiedä oliko sattumaa, mutta molemmilla kerroilla grilliritilälle päätyi myös jättikatkarapuja vartaassa. Toki menussa oli myös tuhtia lihaa. Ja mitäpä Amerikka olisi ilman hampurilaisia, eli tietenkin amerikkalaiset haluavat toisinaan grillata myös itse tekemiään hampurilaisia ja hot dogeja.

Ravintoloissakin näkee usein alkupalavalikoimassa kanansiipiä, Chicken Wingseja. Suosittu versio on nauttia niitä tulisen buffalokastikkeen kera. Näitä ns. Buffalo Wingseja amerikkalaiset tykkäävät myös itse grillata. Annokseen kuuluu tyypillisesti joko kermaviili- tai hapankermapohjainen sinihomejuusto- tai ranch-kastike, sekä varsisellerin pätkiä, joskus myös porkkanaa dipattavaksi. 

Jos tuo selleri ei kuulu kaikkien suosikkeihin, ei minunkaan aikaisemmin, niin näiden Buffalo Wingsien kanssa sitä kannattaisi yrittää kuitenkin jokunen pala napata suuhunsa. Paitsi että selleri on tehokas diureetti, se aktivoi myös syljen eritystä, mikä taas puolestaan parantaa ruoansulatusta. Ja jonkin verranhan noissa siivissä sattuu sitä rasvaakin olemaan, joten lisäapu sulatushommiin masussa lienee ihan tervetullut. Ja ranch-kastikkeen kera nautittuna ainakin itsestäni tuntuu, että se hiukan sammuttaa cayennen poltetta kieleltä. Nykyään muuten tykkään tosi paljon tuosta selleristä! Dipattuna, totta kai. 

Tässä ukkokullan grillaamia Buffalo Wingseja. Jopa vain herkullisia olivat!

Kastikkeiden kirjoa

Amerikassa näyttäisi myös olevan valtavat valikoimat erilaisia grillaus- ja marinointikastikkeita. Ainakin Kentucky Style ja Hickory Smoke ovat suosittuja makuja.

Buffalokastikkeiden "äiti" on Frank's Red Hot Sauce. Sitä tulisi oikeaoppisesti keittää yhdessä voisulan kanssa (1/2 kuppia voisulaa, 1 kuppi Frank's Red Hot Saucea) ja maustaa kanansiivet sillä. Halutessaan voi lisäksi tujauttaa mukaan vielä cayennepippuria (2 tl).  

Buffalokastikkeiden äiti.

Jos tuo buffalokastikkeiden äiti on hankala saada Suomesta, bongasin Kotikokki-nettisivulta seuraavan ohjeen, jota voinee kokeilla korvaavaksi kastikkeeksi:

Buffalo-kastikkeen ohje:
- Texas Peter hot -chilikastiketta (tai muuta vastaavaa)
- voita
- valkoviinietikkaa
- muutama tippa worcestershire-kastiketta
(- valkosipulijauhetta, cayennepippuria, sokeria)

Valitettavasti ohjeessa ei ollut minkäänlaisia määriä ilmoitettuna. Ehkä se menee sitten kokin maun mukaan. :-)

Kasviksiakin, juu

Ei amerikkalainen kaihda laittaa grilliinsä myöskään kasviksia. Perinteinen maissintähkä erilaisin grillikastikkein valeltuna on perinteinen juttu. Lisäksi kaupoissa on näkynyt myynnissä paksun peukalon kokoisia pikku paprikoita, juurikin grillausta varten. Kulkevat oikein sillä nimelläkin. 

Koska paikalliset sipulitkin ovat kokoa jätti, olemme nähneet niitä grillattavan niinkin, että sipuli on vain leikattu kahtia ja nakattu leikkauspinta alaspäin grilliin miedolle lämmölle. Kokeilimme tätä menetelmää itsekin grillaamalla punasipulia ja makoisaahan siitä tuli. Suosittelen kokeilemaan!

Liha, kasvis, liha, kasvis, liha. Yläritilällä olisi tilaa vielä.

Aterian kruunu

Amerikkalaiset taitavat lipitellä grillauksen yhteydessä ja ruokaillessa enimmäkseen mietoja alkoholijuomia kuten erilaisia oluita. Mutta miksei toisinaan voisi maukkaan grilliruoan kruunata vielä lasillisella hyvää viiniä. Ainakin tulevan juhannuksen kunniaksi, kyllä vain! 

Lopuksi vielä erään viinitilan vinkit, mikä rypälelajike on hyvä aisapari millekin naudan osalle. Ohje ei varmastikaan ole kaikenkattava, sillä rypälelajikkeet ovat, yllätys yllätys, juuri kyseisen tilan viljelemiä lajikkeita. Mutta suuntaa antava ohje nyt ainakin on ja ehkä siitä irtoaa jollekin lukijoistani uusia virikkeitä. Minullekin irtosi!

Mielenkiintoista! Ribseille tässä vinkataan kaveriksi yllättäen Chardonnay-rypälettä! Pitääkös minun nyt muuttaakin blogini nimeksi Ribs & Chardonnay? ;-)

Mutta hei, melko tuoreen Japanin lomamme yhteydessä huomasimme yhden erilaisen piirteen sen kansan grillaustavoissa. Se on jotakin aivan päinvastaista kuin amerikkalaisten tavoissa. Samoin saimme vihiä hiukan erikoisesta esivalmistelukikasta grillatessa. Niistä kerron teille ensi kerralla, joten grillausteema tulee vielä jatkumaan!

Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!