Amerikan itsenäisyyspäivän juhlintaa

Viime lauantaina 4. heinäkuuta Amerikassa vietettiin maan itsenäisyyspäivää, 4th of July -juhlaa. Tämän kertainen postaukseni kertoo muutamista huomioista tuon juhlapäivän tiimoilta, sekä eroista suomalaiseen itsenäisyyspäivän viettotapaan verrattuna.

Amerikan tähtilippu.

Viime vuodesta opittua

Jo viime vuonna teimme huomion, että erityisesti itsenäisyyspäivänä ja tuon juhlapäivän ympärillä amerikkalaiset tykkäävät pukeutua Amerikan lipun kuvioisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Siis pukeutuvathan he tähtilippukuosiinsa toki muulloinkin, mutta itsenäisyyspäivän aikaan se on erityisen suosittua. Katukuvassa näkee siis paljon tähtilippupaitoja, -shortseja, -hattuja, -huiveja, -vöitä, -käsilaukkuja jne. Parhaimmat ovat sonnustautuneet lippukuvioon päästä varpaisiin ja näitä pukeutujia näkee vauvasta vaariin. Jopa joillakin koirilla on Amerikan lipun väreillä varustettu huivi kaulassaan tai pieni Amerikan lippu kaulapantaan kiinnitettynä. Lisäksi on tähtikuvioisia kasvomaalauksia, sekä spraylla värjättyjä sini-valko-puna-hiuksia, niin miehillä kuin naisilla. Niinpä tänä vuonna olin hengessä mukana minäkin ja sonnustauduin paitaan, jossa komeili Amerikan lippu.

Lasten itsenäisyyspäivän vaatetusta. Jos pienestä asti lipun väreihin puetaan, niin jäähän se helposti perinteeksi.

Lisäksi itsenäisyyspäivänä näyttäisi olevan tapana ripustaa myös itse Amerikan lippuja mitä erilaisimpiin paikkoihin. Sehän nyt on amerikkalaista arkipäivää, että talojen kuisteilla tai portin pielessä liehuu lippu 24/7, 365 päivää vuodessa, ei siihen pyhäpäivää tarvita, mutta näin itsenäisyyspäivän kunniaksi esimerkiksi autoihin ja moottoripyöriin oli viritelty lippuja, pieniä lippuja tikkujen ja isompia lippuja keppien nokkaan. Samoin ainakin pienemmät kaupungit koristavat pääkatunsa lukuisilla Amerikan lipuilla. 

Tässä menopelissä kovin pienet liput, mutta liput kuitenkin.

Ja sitten tietenkin joidenkin on ollut pakko laittaa pieniä lippuja yksi tai kaksi kappaletta lippalakkiinsakin sojottamaan. Tuohon en muuta voi sanoa kuin että jep! Iso jep!

Lippu lippalakkiin ja menoksi.

Kansallislaulun kunnioittaminen

Jos Amerikan lipun käyttö on todellakin vapaampaa kuin Suomessa, niin maan kansallislaulun kunnioittaminen sai minut jopa hiukan häkeltymään. Tänä vuonna osallistuimme nimittäin erään Sierra Nevadan vuoristossa sijaitsevan tuppukylän itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Kerron teille tuosta tapahtumasta lisää ensi postauksessani, mutta huomioni kansallislaulusta jo tässä vaiheessa. 

Tuppukylässä järjestettiin tilaisuus ja sen alkaessa soitettiin kansallislaulu. Se kuunneltiin totta kai seisten, miehillä lakit kourassa. Osa lauloi mukana. Mutta sitten, laulun ajaksi melkeinpä kaikilla nousi myös oikea käsi vasemman rinnan päälle. Jotenkin tuntui jopa ylikorostuneelle se kunnioitus, kun muuten juhlapäivä otetaan täällä hauskanpidon kautta, tyyliin liput lippalakissa. Mutta tämä nyt on kai tätä Amerikkaa hei...

Rajoitetut ilotulitukset

Vaikka amerikkalaiset rakastavat ilotulituksia, niin kaikissa piirikunnissa ne eivät täällä Kaliforniassa, eikä myöskään esimerkiksi Nevadassa ole sallittuja. Painava syy tähän kieltoon on tietenkin alueen kuivuus. Mutta esimerkiksi viime vuonna, kun olimme itsenäisyyspäivän aikaan Napan ja Sonoman viinialueilla, olivat sielläkin ilotulitteet paikoitellen kiellettyjä, etteivät viiniviljelykset vain vahingoittuisi, mutta ainakin Santa Rosan kaupunki järjesti ilotulituksen. 

Niinpä useat isommat kaupungit, kuten San Francisco ja San Jose haluavat kuitenkin pitää ilotulituksistaan kiinni ja voivat joutua näkemään ilotulituksen järjestämiseksi todella vaivaa tehden vaativia etukäteisvalmisteluja. Esimerkiksi jo ennen itsenäisyyspäivää San Josen kaupunki järjesti ilotulituksen erään urheilujuhlan kunniaksi. Ilotulitteiden ampumispaikka sekä sen lähitienoo suojattiin kastelemalla alue litimäräksi ennen h-hetkeä. Kalifornian vähäisten vesivarojen käyttö tällaiseen viihdetarkoitukseen oli tietenkin uutisissa vähintäänkin katugallupin arvoinen asia. Yllätyksekseni aika moni kaupunkilainen vedenkäytön tähän hupikäyttöön kuitenkin hyväksyi. Ilmeisesti kalifornialainen miettii, että ilotulituksista ei luovuta, vaikka mikä olisi!

Paraateja, piknikkejä, konsertteja

Ilotulitusten lisäksi jotkut kaupungit järjestävät vuosittaisia itsenäisyyspäivän paraateja, aivan kuten kiitospäivänkin aikaan. Esimerkiksi San Franciscon itäpuolella sijaitseva Alameda on yksi itsenäisyyspäivän paraatikaupunkeja. 

Muutoinkin tapahtumia tuntuu olevan jos jonkinlaista. Tarjolla on koko perheen piknikkejä, konsertteja ja ihmisiä on liikkeellä paljon. Myös useat ruokaravintolat ovat auki ja kävijöitä riittää. Itsenäisyyspäivä on Amerikassa iloinen juhla.

Monissa itsenäisyyspäivän tapahtumissa pidetään grillit kuumina. Pojilla astetta isompi grillausurakka.

Tästäpä oiva aasinsilta siirtyä pohtimaan, että kuinkas sitä itsenäisyyspäivää sitten Suomessa oikein juhlitaan.

Itsenäisyyspäivä Suomessa

Oikeastaan vasta nähtyään amerikkalaisten tavan juhlistaa itsenäisyyttään sitä alkoi miettiä meidän suomalaisten vastaavia tapoja. Otan tähän vertailukohdaksi suomalaisten perinteisesti viettämän itsenäisyyspäivän. Oletetaan, että itsenäisyyspäivä osuu keskelle viikkoa, arkipyhäksi. Jotenkin näin se sitten menee:

Ennen juhlapäivää suomalaisen kuuluu rynnätä kauppaan ja ostaa ruokatarvikkeita kuin viimeistä päivää. Onhan kauppa nyt hyvänen aika sentään ainakin yhden kokonaisen päivän kiinni! Useissa kodeissa toki itsenäisyyspäivän kunniaksi valmistetaan kenties hiukan juhlavampi ateria, mutta hamstrata täytyy. Ostetulla ruokamäärällä pärjäisi liki viikon. Joka vuosi osassa kauppoja hyllyt loistavat tyhjyyttään myös ennen itsenäisyyspäivää, vaikka kyseessä on vain yhden päivän kestoinen juhla.

Sitten varsinaiseen juhlapäivään. Silloin Suomessa yleensä möllötetään sisällä jo senkin vuoksi, että niin monet paikat ovat kiinni. Tapahtumiakaan ei juuri järjestetä, sillä tietenkin koko kansa katsoo televisiosta Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta. Aina joulukuun alun sääkään ei houkuttele ulkoilemaan. Parempi pysytellä sisällä. Lippu on nostettu salkoon tarkoin määrätyin kellonajoin, mutta harva sitä ihastelee, kun nökötetään sisällä televisioruutua tuijottaen. Itsenäisyyspäivän kohokohta on televisiosta näytettävät Linnan juhlat ja niiden jatkot.

Mutta eipä tässä vielä kaikki. Kun itsenäisyyspäivä on ohi, jatkaa suomalainen media juhlapäivän ruotimista vielä pitkään. Koko seuraava viikko on lehtien kilvan julkaisemia kirjoituksia ja kuvakollaaseja Linnan juhlien tyylikkäimmistä lyyleistä, sekä tietenkin myös, ketkä olivat niitä mauttomimpia. Seuraavaksi nostetaan otsikoihin, kuka mokasi. Kuka joi liikaa ja oliko joku päissään jo juhliin tullessaan? Hmm, aika erikoista juhlapäivän läpikäyntiä meillä suomalaisilla, täytyy myöntää. Nostaa nyt tässä(kin) asiassa ne mokat ja mauttomuudet niin esiin.

No, jokainen lukija voi nyt omassa mielessään tuumata, kuinka paljon tuosta kuvauksestani oli vahvasti karrikoitua. Vai oliko? Säälle nyt ei voi tietenkään mitään ja Suomi on toki pieni maa pienine kansoineen, mutta myös pientä iloisuutta ehkä itse kaipaisin tuohon suomalaiseen tapaan juhlistaa arvokasta itsenäisyyttämme.

Loppupohdinnat

Jos minun pitäisi yhdellä sanalla kuvata amerikkalaista itsenäisyyspäivän viettoa, sana olisi hilpeä. Jos taas suomalaista, sana olisi arvokas. Nämä sanat minulle ensimmäisenä tulivat mieleeni ja molemmissa tavoissa on toki puolensa. Ja nyt kun on jo pari kertaa seurannut tätä amerikkalaisten hauskanpitoa itsenäisyyspäivänä, niin kummasti sitä alkaa katselemaan suomalaista tapaa hiukan uusin silmin, sitä kuitenkaan yhtään väheksymättä. Ja onhan se varma, että jos ulkona sataisi räntää, niin paljon mieluummin minäkin köllöttelisin viltin alla sisällä, vaikka niitä Linnan juhlia katsoen, kuin yrittäisin saada ulkona värjötellen grillikylkeen väriä. ;-)


Mutta hei, nyt räntäsateet unholaan, sillä onhan siellä Suomessakin kesä. Ensi kerralla kerron teille tilaisuudesta, johon itsenäisyyspäivänä osallistuimme. Varokaahan vaan, luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Siihen asti sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!