Pari havaintoa San Franciscon pikavisiitiltämme

No niin, tällä kertaa se lupaamani postaus niistä parista havainnosta, jotka San Franciscon pikavisiittimme tiimoilta mieleeni tulivat. Niistä varsinkaan viimeisin ei ole luokiteltavissa millään tavalla San Franciscon mukavaksi nähtävyydeksi, joten en halunnut sotkea näitä omia havaintojani pikavisiittimme käyntikohteita kuvanneeseen postaukseen. 

Saapumassa San Franiin. Kalteva on kaupunkiin johtava tie.

Havainto 1: Aina riittää uutta nähtävää ja koettavaa

Kävin itse ensimmäisen kerran San Franissa kolme vuotta sitten ollessamme lomalla. Tuolloin minulla oli kolme must see- eli pakko nähdä -kohdetta. Ne olivat Golden Gaten silta, Alcatrazin vankila sekä Haight-Ashburyn "hippikatu". Kaikki näiden lisäksi oli tietenkin tervetullutta ekstraa ja tulihan niitä. Nyt käyntejä tuossa eläväisessä kaupungissa on ollut jo useita, mutta aina siellä riittää uusia kohteita, alueita ja ravintoloita nähtäväksi ja koettavaksi. 

Näkymä lähellä San Franciscon satamaa.

Nytkin noudatimme osittain omia perinteitämme, kuten Coppolan ravintolassa käynti, mutta sitten löytyi taas uusiakin kohteita kuten Musée Mécanique ja USS Pampanito. Ja tämä kaikki, mukaanlukien ne päiväunetkin, saatiin mahdutettua 24 tuntiin. Silti se kaikki on vain hyvin kapea siivu kaupungin tarjonnasta. San Francisco jaksaa tarjota aina uutta, mikä on hyvä!

Golden Gate Bridge. Kuva kolmen vuoden takaa ensimmäiseltä San Francisco -visiitiltäni. 

Havainto 2: Ei hinkua asumaan

Pidän siis kovastikin San Franin kaupungista, mutta en edelleenkään haluaisi välttämättä asua siellä. Ja tietenkään asumiskustannusten ja ukkokullalle kertyvän työmatkan vuoksi se ei olisi mitenkään järkevääkään, mutta jos nyt unohdettaisiin järkiseikat ja ajateltaisiin vain tunteella. Silti sanoisin ei. Minulle se on mahtava kaupunki piipahtaa ja viettää vapaa-aikaa, mutta en usko, että viihtyisin siellä viikosta tai kuukaudesta toiseen. No, toisaalta, jos joku olisi kysynyt minulta vaikkapa viisi vuotta sitten, että miltäpä se tuntuisi asua Piilaaksossa, niin enpä tiedä mitä olisin vastannut. :-) Eli koskaanhan ei pitäisi sanoa ei koskaan, ainakaan ennen kuin on itse kokeillut. 

Mutta tämänkin visiittimme jälkeen tuntui vain niin kivalta palata miljoonakaupungin humusta omaan kotiimme ja tutulle asuinalueelle, joka muuten vieraidemmekin mielestä oli aivan superhiljainen. Tällainen pikku lintukotohan tämä on. Sattuu vain sijaitsemaan teknologiakehityksen kärkimaisemissa. ;-)

San Franciscon kauniita erkkereitä. Ja pari roskista. :-)

Havainto 3: SF:n kodittomat uusin silmin

Tällä kertaa matkaseurueessamme oli yksi ensikertalainen San Franciscossa ja tämä sai hiukan minutkin katsomaan tuota kaupunkia taas uudestaan, ns. tuorein silmin. Kaupungin lukuisat kodittomat eivät vain voineet olla roiskahtamatta omillekin silmilleni enemmän kuin ennen. 

Kun saavuimme kaupunkiin, oli AT&T Parkin stadionilla juuri päättynyt San Francisco Giantsin baseball-ottelu ja väkimäärä alkoi valua kaupungin kaduille. Jouduimme ruuhkaan. Jo heti toisissa liikennevaloissa autojonossa odotellessamme näkyi jalkakäytävällä oletettavasti koditon mies, joka dyykkasi roskista aivan automme vierestä. Mies löysi sieltä jonkinlaisen suklaapatukan jämän ja veti sen suurella ruokahalulla suuhunsa. Samoin kaduilla lojuvat kodittomien vilttikasat ja pahvilaatikkonukkumapaikat pistivät silmiini tällä visiittillä erityisesti. Siis ainahan näitä kodittomia on tämän kaupungin kaduilla ollut, mutta nyt niihin tuli kiinnittäneeksi taas enemmän huomiota. Ja onhan se surkeaa katseltavaa.

Kuva hotellihuoneemme ikkunasta. Hotellimme sijaitsi hyvällä alueella, lähellä Union Squarea. Hetki kuvan ottamisen jälkeen tuo jalkakäytävällä asteleva mies istuutui kadulle selkä lyhtypylvästä vasten ja aloitti kerjäämisen.  


San Franciscon ydinkeskustassa pahamaineisin alue on tällä hetkellä Tenderloin, jonne kodittomat ja narkomaanit ovat enimmäkseen kerääntyneet. Tätä aluetta en ole suositellut kenellekään vieraistamme, en majapaikan varaamiseksi, enkä juuri päiväsaikaan liikkumiseksikaan. Tosin itsehän olemme käyneet Tenderloinissa täsmäiskuina parissa mieluisassa musiikkibaarissa, mutta paikat on parempi tietää etukäteen kuin lähteä etsimään ja hortoilemaan. 

Yhdet vieraistamme päätyivät vahingossa tälle alueelle, kun elämänsä ensimmäistä kertaa San Franiin jalkautuivat. He saapuivat kaupunkiin junalla täältä Piilaaksosta ja Tenderloinin alue onkin otollisesti siinä juna-aseman läheisyydessä. Ensiriipaisu kaupunkiin oli siis heille melko lailla silmiä avaava! Tämän jälkeen olemmekin muistaneet aina vieraitamme etukäteen kyseisestä alueesta varoitella. 

Ongelmaa ratkotaan, mutta...

San Francisco on tehnyt isoja ponnisteluja kodittomien saamiseksi pois kaduilta. Yksi sellaisista on ollut nukkumasuojat tuhansille ihmisille. Ongelmana vain tahtoo olla, että aina tulee uusia kodittomia. Osa kodittomista on pitkään kaupungissa kodeissaan asuneita, mutta jonakin päivänä he joutuvat kadulle jatkuvasti nousevien asumiskustannusten vuoksi. Ei ole enää varaa maksaa vuokraa. Jos ensin menettää kotinsa, voi kohta mennä myös työpaikka ja kierre onkin valmis. Lisäksi San Franciscon kaupunki houkuttelee vapaamielisyydellään ja rentoudellaan onnenonkijoita myös kauempaa, aina ulkomailta asti. Kaikille se onni ja autuus eivät vain eteen lankeakaan ja edessä on elämä taivasalla. Huumeilla tai ilman.

Lisäksi olen kuullut puhuttavan, että yksi osa San Franin kaduilla asuvista on rikkaiden perheiden jälkikasvua. Nämä nuoret ovat halunneet haistattaa pitkät heille asetetuille odotuksille ja oravanpyörälle ja ovat päättäneet lähteä "hippeilemään" ja asumaan kadulle aivan vapaaehtoisesti. Onhan se varmastikin heille "normikoditonta" helpompaa, varsinkin jos pappa betalar senkin lystin. Tai jos voit minä tahansa päivänä palata takaisin vanhempiesi lukaaliin ja tilata kokilta kahdeksan ruokalajin aamupalan. Tämä vapaaehtoisten kodittomien joukko lienee kuitenkin vain hyvin pieni osa kokonaisuutta.

Sitä San Franciscon kauniimpaa puolta.

Kenellä lamppu syttyisi?

TV-uutisissa haastateltiin aivan vastikään San Franciscon kaupungin pormestaria kodittomien tilanteen ratkaisemiseksi. Pormestari kertoi, että kaupunki on yrittänyt ottaa oppia ulkomailta isoista kaupungeista ja kysellyt heidän ratkaisuja samaan ongelmaan. Mutta vastauksena kaupunki onkin saanut, että ne muut kaupungit seuraavat juuri San Franciscon tekemiä liikkeitä kodittomien ja kerjäläisten siivoamiseksi pois kaduilta. Kuka siis osaisi tuoda tuohon rinkiin sen kirkkaimman viisauden, jolla ongelma saataisiin puretuksi? Harmi todeta, mutta se en taida olla ainakaan minä. Kyllä se niin iso pala on purtavaksi. 

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!