Forbes Island - kelluva ravintola San Franciscossa

Muistattekin kenties kuinka San Franciscon pikavisiitiltämme jäi jotakin mielenkiintoista hampaankoloon: Forbes Island. Kyseessä on siis keinotekoinen pikku saari, jossa on kelluva ravintola. Kotona piti hiukan käydä kurkkaamassa netistä löytyvää ravintolan menua ja kun vesi oli jo herahtanut kielelle, ei hommasta ollut enää paluuta. Se oli menoa. Oli siis tehtävä pöytävaraus siltä istumalta. Kumma kyllä, saimme pöytävarauksen jo heti seuraavaksi perjantaiksi ja vieläpä parhaaseen aikaan. Myöhemmin selviää miksi.

San Franciscon siluettia Forbes Islandin majakasta kuvattuna.

Forbes Island lyhyesti

Forbes Islandin rakentaminen aloitettiin Sausalitossa vuonna 1975, jolloin miljonääri Forbes Thor Kiddoo halusi itselleen kelluvan yksityiskodin. Koti valmistui vuonna 1980 ja tänään tuo koti toimii ravintolana San Franciscon kaupungin edustalla, San Franciscon lahdessa. Forbes Island sanoo nettisivuillaan olevansa ainoa kelluva saari maailmassa. Ja muuten, saari painaa huikeat 700 tonnia! Forbes Island on saanut arvion, että jos James Bondilla olisi ravintola, olisi se tällainen. Ja kyllä vain, kyllä tuossa paikassa jotakin bondimaisen kiehtovaa oli.

Kuljetus saareen

Koska kyseessä on todellakin saari, pitää sinne päästäkseen mennä ns. meriteitse. Saareen pääsee söpöllä lauttakyydillä, joka lähtee San Franin kuuluisien merileijonien loikoilupaikan kupeesta, laiturien 39 ja 41 välistä.  Saimmekin ukkokullan kanssa saarelle aivan yksityiskyydin, sillä tulimme pöytävaraukseemme nähden, ja suomalaisittain, paikalle etuajassa. 

Yksityiskuljetus saarelle.

Juttelimme lauttakuskin kanssa, että olemme käyneet laiturilla 39 ties kuinka monta kertaa ja nähneet tämänkin Forbes Islandin, mutta emme olleet ennen viime käyntiämme tajunneet sen olevan myös ravintolan. Kuski naurahti, ettemme ole ainoat. Kuulema valtaosa San Franciscon kaupungin asukkaistakaan eivät tiedä siellä sijaitsevan ravintolan! Tästä syystä uskoisin, että mekin onnistuimme saamaan pöytävarauksen vain muutaman päivän varoajalla. Kyseessä on todellakin piilossa pysytellyt helmi! 

Ranskalaista fantasiaruokailua

Ravintola edustaa ranskalaista keittiötä ja fine dining -osastoa. Lisäksi ravintola itse kuvailee kuuluvansa fantacy diningiin. :-) Ja miksipä ei tuollainen kuvaus, sillä ravintolassa on mahdollista ruokailla halutesssaan joko vedenpinnan yläpuolella tai sen alapuolella. Lisäksi tuolla minikokoisella saarella on paljon nähtävää itsessään, istutettuine palmuineen ja majakkatorneineen, sekä huikeat näköalat joka suuntaan. Kaupan päälle saa vielä keinuvan fiiliksen, meren päällä kun kerta ollaan. Vaikka ravintola fine dining -paikka onkin, on siellä kuitenkin säilytetty omanlaisensa rentous. Esimerkiksi pukukoodia ravintolaan ei ole, joten ruokailijoiden asu on vapaa, mutta oletettavasti kuitenkin pakollinen. ;-)

Sain ravintolakäyntimme jälkeen tiedustelun ystävältäni, että voiko paikkaan mennä lasten kanssa. Mielestäni ehdottomasti kyllä! Ravintola aukeaa iltaisin klo 17 ja tarjoaa takuulla mielenkiintoista nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa lapsillekin. Menussa en kylläkään nähnyt lasten annoksia vaihtoehtoina, mutta eiköhän sellaisetkin järjesty. 

Naistenhuoneeseen mentiin kapteenin huoneen kautta. Alkuperäisasussaan säilytettyä huonetta saivat miehetkin käydä katsomassa. 

Kalat viihdyttäjinä 

Saimme itse valita, mihin ravintolan pöydistä istahdimme. Otimme pöydän, jonka vieressä oli ikkuna vedenalaiseen maailmaan. Suurinta lisähupia herkuttelun aikana toikin se, kun aina yksi tai useampi kala kävi näykkimässä ikkunan edessä ollutta levää. Taisipa siihen yksi pikku kala uinahtaakin hetkeksi.

Ravintolan sisäpuolta. Ei näköala merellle, vaan mereen. :-)

Toinen kuva ravintolasalista.

Mitä söimme?

Neljän ruokalajin illallinen maksoi 75 dollaria/nuppi. Jokainen saa itse arvioida, onko se fine diningista paljon vai vähän. Tällä kertaa muistin ottaa jopa ne kuvat annoksistani, tosin parissa kohtaa ukkokulta muistutti muistuttaa. Annokset olivat nimittäin niin herkullisia eteen tuotuina, että niiden kimppuun olisi halunnut oitis syöksyä ja vaarana tahtoi olla, että kuvat olisivat taas unohtuneet.

Ensin tuli ns. keittiön tervehdys: savulohta ja hapankermaa pienen blinin päällä.

Alkupalaksi valitsin Seafood Chowderin, merenelävien keiton ja tällä kertaa tomaattipohjaisena. Oikein maukasta!

Pääruokanani oli lammasta bataattipaistoksen, minttukastikkeen ja papaija-mango-salsan kera. Kerrassaan herkullista!

Ja ei kai se ole ranskalainen keittiö, eikä mikään, jos ei vähintään yhdesssä annoksessa mainita Napoleonia. Jälkiruoaksi valitsin Napoleonin marjat mascarponevaahdon kera. 

Suomalaisia sukujuuria?

Paluumatkalla lauttakuski kysyi, mistä olimme lähtöisin. Kun kuuli meidän olevan suomalaisia, hän kertoi, että saaren talon alkuperäisellä omistajalla olisi ollut suomalainen äiti tai isä ja alkuperäinen nimensä olisi ollut Forbus. Joo, siis tosi perinteinen suomalainen nimi. Kävin tämän kuultuani vielä itsekseni ajatusleikkiä. Entäpä, jos tuo suomalainen nimi olisikin ollut vaikkapa Möttönen? Olisiko silloin tänä päivänä San Franciscon edustalla siis Möttös Island? Hi hii.

Kipuaminen saaren majakkatorniin kannattaa.

Mutta kyllä tämä ravintola kelluvalla saarella aikamoiseksi helmeksi osoittautui. Voin sanoa, että käyntini paikassa meni kaikissa ravintolaelämyksissäni kevyesti top 3:een! 

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!