Kalifornian kalkkarokäärmekausi kuumimmillaan

Nyt kun oma inhokkini käärme on blogissani jo kertaalleen mainittu, niin nostanpa oikein ns. kissan pöydälle. Tosin itsehän mieluummin nostaisin ne käärmeet vaikka heinäseipäisiin, niin etova elukka se minulle on. Joo, joo, viaton luontokappale, eikä ole tehnyt minulle mitään pahaa. Niin, ei vielä!

Klumps! Se minulta kuului kurkusta, kun oma asuinpiirikuntamme Santa Clara antoi varoituksen ns. käärmekauden alkamisesta. Myrkyllinen kalkkarokäärme (rattlesnake) on täällä varsin yleinen, joten päätinpä itsekin lukaista ohjeet, miten tulee toimia, jos purema pääsee yllättämään. Ja mistä se tällainen käärmekauden alkaminen oikein johtuu?

Viime kesänä patikointipolulla tuli tämä kyltti vastaan. Ei naurattanut.

Käärmekauden käynnistyminen

Kun säät lämpenevät Kaliforniassa kunnolla, saa se ihmiset ulkoilemaan enemmän. Lämmin sää ei houkuttele pelkästään ihmisiä, vaan luonnossa tahtoo sitten vilistää muitakin luontokappaleita. Kuuma ilma saa nimittäin myös käärmeet aktivoitumaan ja näin käärmekausi alkaa.

Kalkkarokäärmeen sanotaan hakeutuvan kuumalla ilmalla varjoisiin paikkoihin ja taas viileämmällä se suosii aurinkoisia länttejä. Hyvät hyssykät sentään! Sillähän on täsmälleen samanlaiset käyttäytymismallit kuin minulla, Pohjois-Suomesta kotoisin olevalla ulkosuomalaisella! Ainekset törmäyskurssiin käärmeen kanssa ovat siis kasassa. 

Parempi ottaa selvää, kuinka toimia, jos pureman kohteeksi joutuu.

Kuinka suojautua?

Paras tapa suojautua käärmeiltä on tietenkin pitää silmänsä auki, varustautua paksupohjaisilla, korkeavartisilla ja umpinaisilla kengillä sekä pitkillä housuilla. Nii-in, helteillähän se tekee mieli just pitkälahkeiset housut pukeakin...

Vaikka suojautumiskeinot ovat varmastikin yleisessä tiedossa ja ihan maalaisjärjelläkin hoksattavissa, kertovat Yhdysvaltain vuositilastot kuitenkin omia lukujaan. Viralliset tilastot (U.S. National Library of Medicine) nimittäin osoittavat, että Yhdysvalloissa saa vuosittain noin 7000 ihmistä myrkyllisen käärmeen pureman. Näistä puremista 0,2% (yksi 500:sta) johtaa vakaviin vammoihin eli koko Jenkkilän tasolla näitä vakavien vammojen tapauksia on onneksi kuitenkin vain 14 tapausta. Meidän piirikunnassamme Santa Clarassa viime vuonna myrkkykäärmeen puremia sattui kolme, jotka kaikki saatiin hoidetuiksi onnistuneesti.

Ja tältähän se itse paholainen, kalkkarokäärme näyttää. Kuva otettu Kron4.com-uutissivustolta.

Hoitona KKK? Ei missään nimessä!

Olin aikeissa laittaa tämän postaukseni otsikoksi KKK - Kalifornian kalkkarokäärmekausi kuumimmillaan, mutta tulin nopeasti toisiin aatoksiin. Nimittäin, meille suomalaisille tuttua KKK-hoitosääntöä eli "kylmä, koho, kompressi" ei pidä missään nimessä toteuttaa myrkkykäärmeen purtua! Itselleni isoimpana yllätyksenä näissä hoito-ohjeissa oli, ettei kiristyssidettä saa laittaa! Tuon ohjeen kohdalla olisin saattanut itse toimia hätätilanteen sattuessa väärin. Niinpä on kenties hyvä kertoa tai kertailla tässä nyt muillekin nämä toimintaohjeet, jos luonnonhelmassa sattuu huonosti käymään.

Ohjeet pähkinänkuoressa

Käärmeen purtua tärkeintä on yrittää pysyä rauhallisena, liikuttaa puremakohtaa mahdollisimman vähän ja soittaa hätänumeroon 911. Ylipäätään pureman saaneen henkilön tulisi liikkua ja ponnistella mahdollisimman vähän. Puremakohdan ympäriltä pitää poistaa mahdolliset kiristävät esineet (esim. sormukset) ja lisäksi vaikkapa itse tehty tukilasta helpottaa puremakohdan pitämistä liikkumattomana. 

Olisi hyvä, jos suinkin pystyy kuvailemaan käärmeen ulkonäön jo hätänumeroon 911 soitettaessa. Näin mahdollinen vastamyrkky osataan varata oikeaan paikkaan valmiiksi. Jos puremakohta turpoaa ja alkaa tulla iho-oireita kuten punoitusta, on todennäköisimmin kyseessä myrkyllinen käärme. 

Ja mitä EI SAA TEHDÄ, on yrittää poistaa myrkkyä millään kotikutoisilla konsteilla, kuten imemällä tai viiltämällä ihoa puremakohdasta. Puremakohtaa ei saa nostaa yli sydämen korkeuden, siihen ei saa laittaa puristussidettä, eikä sitä saa hautoa kylmällä. Nämä jälkimmäiset toimenpiteet vain vilkastuttavat myrkyn leviämistä. (Itse olisin saattanut ennen näihin ohjeisiin tutustumista ottaa luonnostaan esiin myös kylmähauteen, mikä olisi väärin!) Myöskään kipulääkettä tai verenkiertoa vilkastuttavia piristeitä (stimulants) ei saa potilaalle antaa ennen lääkärin lupaa. 

Kuolleen käärmeen kohtaaminen

Se, mikä myös yllätti annetuissa ohjeissa oli kuolleen käärmeen kohtaamisesta annettu varoitus. Käärmeen kuoltua sen päätä on syytä edelleen varoa, sillä käärmeellä säilyy puremisrefleksi vielä useita tunteja kuolemansa jälkeen. O-ou! Niinpä kuolleen käärmeen pään härppiminen ja koskettelu voi johtaa samaan lopputulokseen kuin elävänkin käärmeen. Tätäkään en ollut ennestään tiennyt. Hui!

Olen liittänyt tämän postaukseni loppuun vielä alkuperäisen ja kattavamman toimintaohjeen (lähde: U.S. National Library of Medicine) englanninkielisenä. En alkanut ohjetta sanasta sanaan suomentamaan, ettei sitten kukaan valopää keksi haastaa minua amerikkalaiseen tyyliin oikeuteen, jos suomentamissani ohjeissa olisi joku vivahde-ero alkuperäiseen verrattuna.

Sitten vielä yksi tuore esimerkki myrkkykäärmeen pureman hoidosta ja hoidon kustannuksista.

Hoito on oikeasti kal-lis-ta

Heinäkuun lopussa raportoitiin tollosta amerikkalaisturistista Yellowstonen kansallispuistossa. Mies oli saanut kuningasidean ottaa selfien elävän kalkkarokäärmeen kanssa! Jep! No, arvannette kuinka tuossa sitten kävi. Käärme voitti ja puri miestä hauikseen. 

Mies hakeutui hoitoon ja jäi lopulta henkiin. Hän sai kuitenkin yli 150 000 dollarin hoitolaskun, jossa pelkästään häneen käytetyn vastamyrkyn osuus oli yli 83 000 dollaria! Onhan siinä voinut taas jonkin verran hengityskatkoksia tulla, kun on laskunsa loppusummaa mutustellut. Enkä tiedä, korvaako mikään amerikkalainen sairasvakuutus tällaista selvästi itseaiheutettua onnettomuutta ja sen hoitokustannuksia. Jutun tollosta turistista voi halutessaan lukea täältä.

Mutta hei, pelkkä käärmeen ajattelukin saa verenpaineeni nousemaan, mutta tunnetusti akvaarion katselu rauhoittaa niin mieltä kuin verenpainettakin. Tästä syystä tämän karmean postaukseni päätteeksi vielä kiva kuva Montereyn Aquariumista.

Bul-bul-bul.

Toivotan kaikille turvallista kesän jatkoa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


*  *  *  *  *  *   U.S. National Library of Medicinen antamat ohjeet  *  *  *  *  *  *

WHAT TO DO
1. Keep the person calm. Reassure them that bites can be effectively treated in an emergency room. Restrict movement, and keep the affected area below heart level to reduce the flow of venom.

2. If you have a pump suction device (such as that made by Sawyer), follow the manufacturer’s directions.

3. Remove any rings or constricting items, because the affected area may swell. Create a loose splint to help restrict movement of the area.

4. If the area of the bite begins to swell and change color, the snake was probably venomous.

5. Monitor the person’s vital signs — temperature, pulse, rate of breathing, and blood pressure — if possible. If there are signs of shock (such as paleness), lay the person flat, raise the feet about a foot, and cover the person with a blanket.

6. Get medical help right away.

7. Bring in the dead snake only if this can be done safely. Do not waste time hunting for the snake, and do not risk another bite if it is not easy to kill the snake. Be careful of the head when transporting it — a snake can actually bite for several hours after it’s dead (from a reflex).

DO NOT
Do NOT allow the person to become over-exerted. If necessary, carry the person to safety.
Do NOT apply a tourniquet.
Do NOT apply cold compresses to a snake bite.
Do NOT cut into a snake bite with a knife or razor.
Do NOT try to suck out the venom by mouth.
Do NOT give the person stimulants or pain medications unless a doctor tells you to do so.
Do NOT give the person anything by mouth.
Do NOT raise the site of the bite above the level of the person’s heart.

WHEN TO GET MEDICAL ATTENTION
Call 911 or your local emergency number if someone has been bitten by a snake. If possible, call ahead to the emergency room so that antivenom can be ready when the person arrives.

(Source: U.S. National Library of Medicine)

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *