lauantai 15. elokuuta 2015

Kun Amerikan lääkäri karkkikuurille määräsi...

On tämä Amerikka kyllä kummallinen maa. Ei kai sitä tarvitse ihmetellä, miksi sen kansa on ylipainoista, jos lääkärikin määrää potilaansa karkkikuurille! No, ehkä tämä ei nyt ihan näin suoraviivaista ole, joten kerronpa lisää.

Nythän tässä kaikessa tiimellyksessä on ehtinyt nimittäin käydä jo niin, että yhdessä mutkassa piti ensimmäistä kertaa kääntyä paikallisen terveydenhuollon palveluiden puoleen. Tämän kertaisessa postauksessani muutamia huomioita tästä ensikäynnistäni lääkärillä, sekä siitä lääkärin määräämästä karkkikuurista! Ja tämä tarina on tosi.
Punainen auringonkukka. Seuraavaksi nimittäin puhetta viidakosta.


Sairasvakuutusviidakko


Amerikkalaisten sairasvakuutusvalikoima on kuulemani mukaan järkyttävä viidakko, mutta onneksi en ole joutunut siihen syvällisesti perehtymään. Meidän sairasvakuutuksemme antaa mahdollisuuden valikoida useamman terveysaseman välillä, jota käytät. Ei siis ole mitään tiukkaa asuinalueeseen sidottua terveysasemaa, jonka piiriin vain ja ainoastaan kuulut. Netistä pystyy tarkistamaan jokaisen terveysaseman reaaliaikaisen jonotusajan sekä aikuisille, että lapsille ja koska tilanteeni ei ollut vielä aivan "pää kainalossa" -vaiheessa, ehdimme oikeastikin valikoida terveysaseman, jonne lähdimme lopulta ns. urgent care -tapauksena jonottamaan.


Vaivani


Yhtenä aamuna herätessäni oli kaulani toinen puoli ikäänkuin krampissa ja hirvittävän kipeä. Noin 20 minuutissa kaulaani muodostui pingispallon kokoinen patti, joka sai säikähtämään pahemman kerran. Mitään vastaavaa ei koskaan aiemmin ollut ilmennyt. Mikä ihme saattoi patin noin nopeasti paisuttaa? Alkoi huolestuttaa, oliko kyseessä jokin kovin vakavakin juttu. Henki vielä kulki, mutta nielaisut tekivät jo tiukkaa. Tähän vaivaani jouduimme sitten lähtemään ammattilaisilta apua hakemaan.


Ja näin homma eteni


Ensin ilmoittautuminen infotiskille, ensikertalaisen lomakkeen täyttö ja aulaan odottamaan. Odotusaulasta nimelläni minut huusi sisään sairaanhoitaja. Hän teki esihaastattelun ja isoin huolenaiheensa oli, saanko henkeä ja pystynkö nielemään. Vastaanottotiskillä koneelle naputellut tiedot eivät nimittäin kertoneet, miten vakavasta kaulan turpoamisesta oikein oli kyse. Onneksi ei aivan noin vakavasta, mutta olihan se turvallisen tuntuista, että ottivat asian varmistaakseen.

Sairaanhoitaja kyseli melko kattavan arsenaalin kysymyksiä ja yksi kysymyksistä koski viimeisen kolmen kuukauden aikana tehtyjä ulkomaanmatkoja. Mainitsin Japanin ja Havaijin matkamme. Niinpä, myös Havaijin, sillä osa paikallisista pankeistakinhan luokittelee Havaijin ulkomaaksi, vaikka se on Yhdysvaltain oma osavaltio. Matkustuskohteet merkittiin tietoihini. Vasta pari kysymystä myöhemmin tajusin täsmentää, että hei, olenhan minä käynyt myös Suomessa! Sillä tosiaan, Suomihan on täältä päin katsottuna ulkomaa!

Tässä vaiheessa pääsi myös vaikuttamaan itse siihen, mihin apteekkiin mahdollisen reseptin sähköisenä haluaa. Lisäksi mitattiin kuume. Ja mikä raivostuttavaa, näytölle tuli kuumemittarin lukema tietenkin Fahrenheit-asteissa, jotka eivät siinä äkkiseltään, huolestuneena ja uudessa tilanteessa sanoneet itselleni yhtään mitään, oliko sitä lämpöä vai ei. (Olemme tuoneet Suomesta Celsius-kuumemittarin. Tietenkin.) Hoitaja totesi: "Not bad." Eli kuumetta ei sitten kai ollut. Lopulta hoitaja totesi kysymysrepertuaarinsa päätteeksi, ettei välitöntä hengenvaaraa ole ja sain luvan mennä takaisin odotusaulaan odottamaan.
Se mikä tässä koko tapahtumaketjussa oli lopulta parasta, oli se, että löysimme ensimmäiset amerikkalaiset karkit, jotka maistuvat hyviltä! Ei siis ollenkaan turha reissu käydä lääkärissä. :-)


Lääkärin pakeille 


Seuraavaksi nimeäni huusi henkilö, jonka titteliä en kyllä tähän keksi mikä se voisi olla. Hänen tehtävänä oli johdattaa potilas tutkimushuoneeseen odottamaan lääkäriä ja that's it. Kappas vain, täällä ei tosiaan huoneessa ollutkaan lääkäri käsi ojossa odottamassa, vaan potilas oli se, joka odotti tyhjässä huoneessa, kunnes lääkäri edelliseltä potilaaltaan ehti. Lääkäri siis vaihtoi huonetta jokaisen potilaan jälkeen.

Toinen selkeä ero suomalaiseen käytäntöön oli se, ettei lääkäri käyttänyt kertaakaan tietokonetta! Hänellä oli mukanaan printattuna ainoastaan esitietolomakkeeni, yksi A4-arkki. Aikaa ei mennyt tietokoneen ruudun tuijottamiseen, jumittuvan tulostimen kanssa tappeluun, eikä hitaisiin potilastietojärjestelmiin. Mentiin itse asiaan eli potilaaseen ja hänen oireisiinsa välittömästi. Tästä tyylistä tykkäsin kovasti.


OMG, Amerikassa lääkärillä ei ole valkoista takkia!


Vielä yksi asia, johon tulin käynnillä kiinnittäneeksi huomiota. Sekä sairaanhoitajalla, että potilaan tutkimushuoneeseen johdattelijalla molemmilla oli omanvärisensä virka-asu. Lääkärillä sen sijaan ei ollut! Hän oli toki siisteissä vaatteissa, kauluspaita jne., mutta Suomessa totuttua, ja ehkä tiettyä uskottavuuttakin potilaalle antavaa valkoista takkia lääkärillä ei ollut. Kun tätä ääneen poislähtiessämme hiukan hämmästelin, totesi ukkokulta, että eihän tohtori Housellakaan ole valkoista lääkärintakkia. Ja tosiaan, ei ole. :-)


Lääkäri määräsi karkkikuurille


Lääkäri teki kaulalleni muutamia tutkimuksia, myös suun sisäpintojen kautta. Diagnoosiksi hän antoi sylkitiehyen tukkeutumisen ja/tai sylkirauhasen tulehtumisen. Mikä teki minuun myös vaikutuksen oli se, että lääkäri kävi vielä konsultoimassa nopeasti alan spesialistia, kunnes antoi lopullisen "tuomionsa". Spesialisti oli ollut minun lekurini kanssa samaa mieltä. "Reseptiksi" lääkäri määräsi minulle todellakin karkkikuurin! Jotta syljen eritystä saisi kotikonstein lisätyksi, hän käski ostaa kaupasta happamia sitruunakarkkeja ja syödä niitä. Tämän lisäksi turvonnutta kohtaa oli hyvä hieroa muutamia kertoja päivässä. 
Nämä olivat ne lääkärin eritoten suosittelemat happamat karkit. Isoja mollukoita, jotka kestivät suussa hirvittävän pitkään.


Lopuksi hän teki vielä suullisen yhteenvedon, jossa oli sekä lyhyen, että pitkän tähtäimen hoito-ohje, jos oireet eivät menisikään viikon aikana ohi. Olin hoitoon ja kohteluun erittäin tyytyväinen, mutta täytyy sanoa, että tuo on ehkä kummallisin "resepti", jonka olen koskaan saanut. :-D Mutta pakkohan sitä oli noudattaa, kun oli oikein lääkäri määrännyt. Ei siis valittamista senkään suhteen.

Netissä luvattu jonotusaika aikuispotilaille oli 30-45 minuuttia ja itse asiassa olimme 45 minuutissa hoitaneet koko ruljanssin, ensikertalaisen lomakkeiden täytöstä lähtien. Terveyskeskuskäynnin omavastuuosuus 15 dollaria maksettiin infotiskille jo ilmoittautumisen yhteydessä. 
Hymynaama Sour Patch -karkeista. Näitä namuja syödään meillä tänäkin päivänä, ihan vaan ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. ;-)


No tepsikö kuuri?



Loppu hyvin, kaikki hyvin. Oireet todella hävisivät namujen ja hieronnan avulla viikossa. Eikä minulle jäänyt tästä terveysaseman ensivisiitistäkään pahaa makua suuhuni, joskin sellainen hapan sitruunanmaku jäi vielä pitkäksi aikaa. ;-)

Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

4 kommenttia:

  1. No olipas se :D Olispa mullakin yhtä hyvä syy syödä karkkia. Paitsi että kyllä kait se ennaltaehkäisee vastaavanlaisia ongelmia täälläkin päin maailmaa ;) Eli lauantaikarkkia napaan vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti. Tästä lähtien karkin syönti on katsos vain sylkirauhasten hoitoa ja hemmottelua. :-D

      Poista
  2. Uskomaton tarina kieltämättä! Toimisivatpa karkit lääkkeenä kaikkiin vaivoihin =) Hih!

    Onneksi ei ollut mistään vakavasta kyse. Tosi ikävän kuuloinen juttu se patti kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tosiaan vähän säikäytti, turposi niin nopeastikin! Huh huh! Mutta onneksi mukava lääke löytyi ja parani sillä! Olenkin nyt tullut siihen tulokseen, että kyllä karkit ja suklaa auttaa aika moneen vaivaan. ;-) Tämä mun tapaus viimeistään vahvistaa sen.

      Poista