Heinäkuun kiireet ja blogiahdistus

Heinäkuu on meidän huushollissa sattumoisin oikein asioidenhoitokuukausi. Suomessahan koko maa menee käytännössä heinäkuuksi kiinni kesälomien vuoksi ja asioiden hoitaminen virastoissa ja laitoksissa vähintäänkin hidastuu. Muistan, kun kirjoitin tästä kiukkuisen postauksenkin pari vuotta sitten yrittäessäni hoitaa asioita täältä käsin juuri heinäkuussa. Eihän se onnistunut.

Cool down, eli rauhoitu, Kaisa! E-hei, heinäkuussa ei ehdi näemmä rauhoittumaan.

Meillä on täällä päällä nyt oikein touhukuukausi. Muutimme tänne aikoinaan kesäkuussa, joten aika moni sopimus tai vastaava vaatii meiltä toimenpiteitä juuri kesä-heinäkuun vaihteessa tai heinäkuussa. Vuokrasopimuksemme on yksi näistä, samoin vakuutusyhtiön kanssa on treffit lauantaina. Lisäksi sairasvakuutukseemme kuuluu vuosittain ilmainen perusterveydentarkastus ja sekin oli meillä molemmilla taas tällä viikolla, siis heinäkuussa. Sai käydä taas verikokeessa ja jutella omalääkärin kanssa kokeiden tuloksista. Lisäksi olen nyt vihdoin ja viimein yrittänyt perehtyä meidän näöntarkastussairasvakuutukseemme, vai onko se joku silmäsairausvakuutus, who knows. Eli mitä meidän vakuutuksemme kattaa, ja olen myös yrittänyt etsiä sopivaa ja suositeltua paikkaa näöntarkastukselle. Sekin on ollut neulan etsintää heinäsuovasta. Tarjontaa on tsiljoonittain. 

Olen ollut myös lihaksistani ja yhden hermopinteen kanssa niin jumissa viimeiset pari viikkoa, että piti lähteä metsästämään kunnon hierojaa. Tämäkin vei oman aikansa, mutta taisin löytää aika sopivan. Ainakin minulla meni pari päivää toipuessa käsittelystä ja toinen noista päivistä oli melkoista koomailua. Oli siis mitä hieroa!

Myös palovaroittimemme päätti seota näin heinäkuun ratoksi. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tällaisenkin piti sattua juuri nyt. Alkoi sitten huutamaan yks' kaks' ja nyt sitten odotellaan korjausmiestä sen kimppuun. Täällä palovaroittimet ovat nimittäin kytköksissä myös verkkovirtaan, joten tee se itse -tyyppiset korjausyritykset ei oikein houkuttele. No, tulipa nyt kuultua sekin, kuinka varoittimesta karmean piippauksen lisäksi kuuluu myös naisääni huutaen: "Fire! Fire!" 

Sitten sattui myös kumma tapaus taloyhtiössämme. Pihapiirissämme liikkuu usein vanhempi intialainen mies lastenvaunuja työnnellen. No, nyt tämä herra oli sitten alkanut kyselemään eräältä talon naispuoliselta asukkaalta hiukan liian intiimejä kysymyksiä. Nainen oli tästä kauhistunut, kysynyt mieheltä missä tämä oikein asuu ja ilmoittanut asian taloyhtiömme leasing centeriin. Niin, että miten tämä meihin liittyy? No liittyypä hyvinkin, sillä intialainen oli ilmoittanut asunnokseen meidän asunnon! Sain sitten yksi ilta puhelun, että asuuko meidän asunnossa vanhempi mies, joka harrastaa juttelua vieraille naisille. No ei todellakaan asu! Sitä sitten selvittelemään, mutta onneksi asia lopulta oikeni. Nyt meidän ja asuntomme maineet on toivon mukaan puhdistettu kaiken maailman ahdistelijoista. 

Oman stressinsä on tuonut yllättäen myös Suomen pää ja byrokratia siellä. Toinen yllättäjä oli ammattiliittoni (kiukun kihinää), mutta eipä siitä tässä sen enempää. Olimme myös aivan hilkulla menettää Oulussa varastossa olevat polkupyörämme kaatopaikalle! Onneksi tieto saavutti meidät juuri ja juuri ajoissa ja saimme välikäden avulla pyörät pelastetuiksi surman suulta. Ja siis haloo! Miksi tällainen ylimääräisten pyörien hävittämisoperaatio pitää ylipäätään tehdä todella lyhyellä varoitusajalla ja juuri heinäkuussa, jolloin ihmiset ovat mitä todennäköisimmin kesälomareissuillaan, eivätkä vahtimassa polkupyöriään? Kysyn vaan!

Tämä kaikki hoidettava hässäkkä on sitten tuonut eteen seuraavan:

Blogiahdistus

Joillakin bloggaajilla tahtoo olla ajoittain ongelmana, etteivät he keksi mistä kirjoittaa. Minulla tilanne on ollut päinvastainen. Pää pursuaisi aiheita, joita haluaisin teille lukijoilleni jakaa. Mutta. Kun minä en ehdi kirjoittaa niitä! Ja tämä ahdistaa! 

Ahdistus alkoi jo kesäkuun puolella, sillä olimme kolme peräkkäistä viikonloppua tai pidennettyä viikonloppua reissussa. Noiden reissujen aikaan tuli mm. täyteen kolme vuotta siitä, kun ukkokulta aloitti työt Piilaaksossa. Siitäkin olisi ollut vähän yhteenvetoa ja ajatuksia kirjoitettavaksi tuoreeltaan tänne blogin puolelle. No, en ehtinyt.

On ollut myös monia muita ajankohtaisia ja juuri sen hetken tilanteita, joista olisi ollut kiva kirjoittaa blogiin. Mutta kun ei. Pitää ravata lekureissa, pankissa, vakuutusyhtiössä, leasing centerissä, etsiä hierojaa, opiskella silmävakuutusta, kahlata internettiä ja kartoittaa vakuutuksemme piiriin kuuluvaa silmälääkäriä. Ai niin, ja oltiinhan me jo melkein ostamassa yhtä käytettyä autoakin! Sitten menin vielä aloittamaan eräänlaisen detoxailukuurin ja olen saanut viettää aikaa köökissä normaalia enemmän. Tuostakin detoxailusta syntyi somen puolella kaveripiirissä hauskoja ihmettelyjä ja oli kova aikomus kirjoitella vähän siitäkin aiheesta tyyliin Kalifornian aiheuttamaako tämäkin nyt on... Mutta saa nähdä miten tämä aika taas mihinkin riittää. Sen vaan sanon, että kyllä se sitten ärsyttää, kun hyvä ja ajankohtainen postausaihe menee ikäänkuin vanhaksi, kun siitä ei ehdi juuri silloin kirjoittaa. Ja jos ei h-hetkellä ehdi näppäimistölle, niin kirjoittamisen flow tahtoo kärsiä, ainakin minulla. Blaah. 

Että tällaista vuodatusta tällä kertaa. Mutta huoh, kylläpä se heti helpottikin, kun sai vähän avautua ja päästää paineita. Tulikin tällainen äkkipikaa kirjoitettu roiskaisu tästä postauksesta, heh. 

Loppuun vielä kuva naapurin Pullukasta. Ihan vain rauhoittamaan tätä hektistä heinäkuuta. Aww, on se ihana!

Bloggailen taas, kunhan aikaa liikenee. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!