Hätätekstiviestit lapsikaappauksista

Silloin sitä tunsi taas olevansa Amerikassa, kun aamulla ennen kello seitsemää herää pakkosyötöllä lähetettyyn tekstiviestiin, että jonkun lapsi on kaapattu! Paitsi, että viestiin herääminen sapetti, niin mieleeni tuli väkisinkin ajatus: "This is SO American."

Tämä reilu viikko sitten pakkosyötöllä lähetetty viesti lapsikaappaustapauksesta oli nyt meidän täällä ollessa toinen laatuaan. Viestit ovat ns. Amber Alert- eli hätätilanneviestejä ja ne tulevat tosiaan puhelimeesi äänen tai värinähälytyksen kera, vaikka olisit säätänyt puhelimesi äänettömälle. Pakkosyöttönä. Minullakin on puhelin asetettu äänettömäksi aina öisin, mutta niinpä vain pakkosyötettyyn viestiin heräsin. 

Viestit eivät ole tavallisia tekstiviestejä, sillä ne eivät esimerkiksi jää puhelimen muistiin. Viestit häviävät puhelimen ruudulta, kun käyttäjä niihin reagoi eli viesti oletetaan luetuksi. 

Kun ensimmäistä kertaa tällainen hätätekstiviesti tuli joskus viime keväänä, oli tapaus sattunut lähellä Meksikon rajaa. Siis useiden satojen mailien päässä! Haloo! Onko näissä tapauksissa siis todellakin tarpeen herättää koko osavaltio asian tiimoilta? Nähtävästi on. 

Tällä toisella kertaa tapaus sattui sentään alle 50 km säteellä meistä, jolloin olisi kenties ollut edes pienen pieniä mahdollisuuksia, että viestissä kerrottuihin tuntomerkkeihin sopivan auton olisin Piilaakson liikenteestä bongannut. Mutta mites se Meksikon rajan läheisyydessä ollut tapaus? Kuuraketillako sen kaapparin ajateltiin pyyhältävän lapsi kainalossa tänne Pohjois-Kaliforniaan ja siksi hälytettiin meidätkin? En ymmärrä. 

Ja ei. Ei tämä purnaukseni ole mitään välinpitämätöntä "noh, yksi lapsi sinne tänne" -ajattelua, vaan ihmettelyä, että miksi kummassa yksittäinen tapaus pitää saada koko osavaltion tietoon hätätilaviestillä. Mitä satojen mailien päässä olevilla ihmisillä on kulloinkin tapauksen eteen tehtävissä? Valtaosalla ei yhtikäs mitään ja siksi tämä koko kuvio on minusta täysin järjetön! Eli pientä maantieteellistä kohdennusta näihin pakkosyöttöviesteihin toivoisin. Siis, jos minulta asiaa kysyttäisiin, mutta eihän minulta tietenkään kysytä. Luulisi tällaisten paremmin kohdennettujen viestien johtavan paremmin tuloksiinkin. 

Niin, ja kerrottakoon vielä, että tässä jälkimmäisessä tapauksessa lapsihan löytyi jo alle tunti "kaappauksen" jälkeen, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta että liekö lapsonen vain karannut äidiltään salaa karkkikauppaan tms. Siinäkin suhteessa koko osavaltion hälyttäminen tuntui todellakin liioittelulta. Ja se, että lapsi on löydetty ja turvassa, siitä ei tietenkään tule vastaavaa tekstiviestiä kaikille. Lapsen löytyminen uutisoidaan muissa medioissa. 

Lelu vailla leikkijää.

Ratkaisu

Asiasta kannatti jälleen ääneen somessa murista. Sain sitä kautta hyvän vinkin. Nykypuhelimista pystyy nimittäin poistamaan tällaiset Amber Alert -viestit halutessaan (päiv. poisto-ohje postauksen kommenteissa). Tarkempi tutkailu osoitti, että tällaisia hätäviestejä on kolmea eri tasoa: 

1) Ihmishenkiä ja omaisuutta koskevat äärimmäiset uhkat
2) Ihmishenkiä ja omaisuutta koskevat vakavat uhkat
3) Lapsikaappaukset

Kahteen ensimmäiseen kategoriaan olettaisin kuuluvan maanjäristykset, tsunamit, maasto- ja metsäpalot, kaasuvuodot, tulvat jne. Näiden uhkien osalta jätin hätätilaviestit puhelimeni asetuksiin tilanteen tullen vielä hälyttämään, mutta nuo lapsikaappaushälytykset ovat nyt jatkossa ainakin minun luuristani poistettu.

Kuinkas usein näitä lapsikaappaustapauksia täällä sitten sattuu? Hankala sanoa. Mutta kuin sattuman sanelemaa oli, että kun ukkokulta ei muistanut heti muuttaa omia hätäviestiasetuksia puhelimestaan, niin heti seuraavana aamuna tuli kolmas lapsikaappausilmoitus! Tällä kertaa klo 8 eli töihinlähtötohinoiden aikaan. Melko liukkaasti lähtivät puhelimen asetukset muokkaukseen ukkokullaltakin.

Tällaisia kuulumisia Amerikan mantereelta tällä kertaa. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!