Näkymiä Highway 1:n varrelta

Onhan tuota Kalifornian rannikkotietä Highway 1 tullut suhattua edes takaisin moneen kertaan, mutta aina ne näkymät vain saavat minut haltioitumaan. Aina uudestaan ja uudestaan. En siis malta olla laittamatta tänne blogiinikin vielä muutamia otoksia viime viikonlopun reissultamme. Monissa paikoissa on tullut rantatien varressa jo pysähdyttyä, mutta aina sieltä näyttää löytyvän uusiakin kohteita ihasteltaviksi. Lisäksi Highway 1 yhdessä Hannu-Pekka Björkmanin kanssa ovat opettaneet minulle jotakin. Opit paljastan postaukseni päätteeksi. 

Jospa näistä kohteista olisi matkatärpeiksi jollekin teistä lukijoistanikin. Tai ainakin pääsette sohvamatkailemaan, jos ei muuta. 

Big Sur

Toinen keskeinen kohteemme viikonloppuna Hearst Castlen lisäksi oli Big Surissa sijaitseva Julia Pfeiffer Burns State Park. Olisimmekin halunneet majoittua viikonlopun toiseksi yöksi Big Suriin, mutta viikkoa ennen Big Surin koko lähitienoon suhteellisen niukka majoitustilanne oli kuitenkin se, että jäljellä olivat enää majoitusvaihtoehdot hinnaltaan yli 1300 dollaria/yö ja siitä ylöspäin. Juu, ei kiitos. Seuraavat vapaat ja kohtuuhintaiset majoitusvaihtoehdot Big Surissa olisivat olleet vasta joulukuussa! Olisi siis vaatinut ennakointia noin 2 kk edes suht järkevän hintaisen majapaikan saamiseksi. Heh, heh.

Vaikkei majoittuminen Big Suriin tällä kertaa onnistunutkaan, niin tässä kuitenkin ne hamuamamme maisemat, joiden vuoksi kyllä todella kannatti pysähtyäkin. 

Jos oikein tarkasti tihrustat, saatat bongata kuvasta vesiputouksen McWay Falls.

Näkymiä Julia Pfeiffer Burns State Parkin rantapolulta toiseen suuntaan.

Molemmat yllä olevien kuvien maisemista pääsee näkemään jo Highway 1:n pientareeltakin, mutta paremmat näkymät ja otokset saa tepastelemalla muutaman sata metriä Julia Pfeiffer Burns State Parkin rantapolkua. Polku on helppokulkuinen ja sopii niin vauvoille kuin vaareillekin.

Santa Cruz 

Santa Cruzissakin olemme käyneet useasti, mutta enimmäkseen olemme nauttineet kaupungin upeasta hiekkarannasta. Santa Cruzissa sijaitsee myös luonnon itsensä muovaama silta, Natural Bridges ja se oli meiltä vielä ihailematta. 

Natural Bridges, Santa Cruz.

Ja taas pykälän Santa Cruzista pohjoisempana sijaitsee Greyhound Rock. Paikassa pääsikin laskeutumaan melko jyrkkää polkua alas aina merenrantaan asti. Jo matkalla alas oli polulta nähtävissä aika huikaisevia näkymiä.

Polku Greyhound Rock State Beachille.

Jossain vaiheessa polku alkoi muistuttaa viidakkoa. Nämä kasvit olivat ainakin 2,5 m korkeita.

Matkalla rantaan. Siellä se biitsi jo häämöttää.

Rannalla oli kaksi isoa järkälettä. Tässä niistä pienempi.

Auringonlaskut vailla vertaa

Ainahan pysähdyspaikan ei tarvitse olla mikään 'the nähtävyys'. Ottaapa Highway 1:n varresta istuinpaikaksi ranta kuin ranta, niin ainakin minusta on aina ihana katsella, kun aurinko painuu mailleen Tyynenmeren kuohujen taakse. Muutamia kertoja merelle tuijottelu on tuonut mukanaan bonuksenkin: Olemme päässeet ihailemaan hylkeitä, delfiiniparvia ja yhden kerran myös ryhävalaan järjestämää pyrstönläpsyttelynäytöstä! Se oli upeaa seurattavaa!

Marina State Beach.

Mitä Highway 1 on opettanut minulle?

Kaikki nämä kruisailut pitkin Tyynenmeren rannikkoa ovat myös opettaneet minulle jotakin. Ne ovat vahvistaneet käsitykseni, että kyllä, minä pidän merestä. Pidän merestä enemmän kuin järvestä. Tätä 'kumpi ompi parempi'-valintaa en ole pystynyt vuosikausiin tekemään. 

Loppuun siteeraankin näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin kolumnissaan kirjoittamaa viisautta, joka kolahti myös minuun: 

"Rahaa, jota olen käyttänyt matkustamiseen, en ole koskaan haikaillut takaisin. Jokainen kilometri, joka rovoilla on ostettu, on toivoakseni opettanut jotakin. Jos ei matkakohteesta, niin matkakumppanista tai omasta itsestäni."

Näihin ajatuksiin päätän tällä kertaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!