Amerikkalaisia kummajaisia, osa 8

Nyt on aika ottaa taas esiin muutamia amerikkalaisia kummajaisia. Edellisten listauksesta onkin kulunut jo pitkä tovi. Aivan ensinnä mukava alkulämmittelykuva:

Ruokakauppa se vain jaksaa aina yllättää. Hevi-osastolla oli myynnissä kaktuksen lehtiä, piikkeineen päivineen. Kuulin road tripillämme, kun mummeli selitti toiselle, kuinka kaktuksesta saa NIIN hyvää... jotakin. En kuullut lausetta loppuun, mitä se hyvä sitten oli.

Mutta sitten niihin kummajaisiin.

Vuoristoleipominen

Paikallisessa kaurahiutalepurkissa pitää tietenkin olla ohjeet kuinka taikoa terveellisistä kaurahiutaleista ihanan rasvaisia ja sokerisia cookieseja, kaurakeksejä. Tein leivontaohjeesta huomion, että korkeille paikoille annetaan ekstraohje jauhojen lisäämiseksi taikinaan. O-ou. Ei tällaista vaan Oulun kamaralla tullut koskaan vastaan. Kyllä se on tiikerikakku kohonnut Oulussa Pokkisen törmällä ihan yhtä lailla kuin Heinäpäässäkin. Ja kohoaa varmasti jatkossakin. Sama jauhomäärä on riittänyt, leipoi sitten lättänässä maastossa tai hitusen korkeammalla kukkulalla. Tai vaikka Lapin tuntureilla.

Täällä kuitenkin jo yhden ja saman osavaltion sisältä löytyy huimia korkeuseroja, Kaliforniassakin aina liki kolmeen kilometriin asti. Lisäksi näitä samoja kaurahiutalepurnukoita myydään varmasti muissakin osavaltioissa, samalla cookies-reseptillä varustettuna. Vuoristossa on toden totta ohuempi ja kuivempi ilma, ja siis myös eri ilmanpaine. Näemmä nämä seikat sitten todella vaikuttavat keksienkin kohoamiseen ja koostumukseen. Äkkiseltään en kyllä hoksaa fysikaalista selitystä sille, miksi jauhoja pitää nimenomaan lisätä. Luulisi, että kuivassa ilmanalassa niitä pitäisi vähentää...

Cookies-ohje kaurahiutalepurkin kannessa. High altitude -olosuhteissa on reseptiä muokattava.

Kierrettävät kruunukorkit

Ai että minä olen päässyt pariin kertaan mokaamaan itseni aivan täysin! Olen tilannut ravintolassa pullossa olevan juoman, viimeksi omenamehun, jossa oli kruunukorkki. Tarjoilija jättää juoman eteeni avaamatta sitä, jolloin minä pyydän, että anteeksi, aukaisisitko tuon pullon myös, kiitos. Sillä samalla sekunnilla, kun näen tarjoilijan ilmeen, tajuan tilanteen itsekin. Kyseessä on kierrettävä kruunukorkki eli saisin sen oikein vaivattomasti auki itsekin, ilman korkinavaajaa. Kun sitten tarjoilija kiertää minulle korkin auki, näkyy hänen päänsä päällä mustanpuhuva ajatuskupla tekstillä: "Ei-i, taas näitä idiootteja!" No, siinä vaiheessa minun kannaltani on jo myöhäistä, moka tuli jo tehtyä. 

Eli kierteillä oleva kruunukorkki! Tämä nyt vain on jotakin sellaista, mikä ei suomalaisen kalloon tahdo mahtua.

Osassa amerikkalaisia kruunukorkkeja olen sitten jälkikäteen tarkastellessa nähnyt korkin kannessa pienen nuolen osoittamassa, että kyseessä on kierrekorkki. Kaikista korkeista tätä aukaisutapaa ei kuitenkaan päälle päin mielestäni huomaa millään tavalla. Pitäisi vain tietää. Ja kun suomalaisella se näyttää olevan takaraivossa aika vankasti, että kierrekorkin aukaisuun tarvitaan aina se aukaisija, niin mokaileehan sitä sitten.

Arvatkaapas, lähtikö ukkokulta kirmaten kauppaan, kun sanoin että tarvitsisin muuten kuvan kierrettävästä kruunukorkista? :-D Osti sitten 6-packin Budia, ihan vaan kuvausmateraaliksi...

Jahas, no nyt kun oikein tarkasti tihrustan, niin kyllähän korkin sivussa näyttäisi lukevan "twist off".  Muuten ihan kiva, mutta suurennuslasin tuon lukeakseen kyllä tarvitsee.

Sitten yksi kummajainen on tullut eteen muutamilla huoltoasemilla.

Tankkaus-TV:t

Täällä joillakin huoltoasemilla on bensamittareissaan omat TV-ruudut. Kun tankkaaja nostaa bensapistoolin ja aloittaa tankkaamisen, hyrähtää TV:ssa ohjelma päälle. Sus' siunakkoon, kun minä ensimmäisellä kerralla säikähdin sitä äänineen kaikkineen! Minun tankkauskerroilla noissa TV-ruuduissa on pyörinyt aina uutiskanava, joten hyvällä tuurilla täällä pääsee tankatessaan seuraamaan vaikka Donald Trumpin vaalidebattia. ;-)  

Tankkaus-TV. Kun tankkaaminen loppuu, myös TV-ruutu pimenee eli pummilla ei televisiota töllistellä.

Takaisin pissaavat seinät

Jo jokin aika sitten täällä uutisoitiin uudesta kokeilusta San Franciscossa. Eräällä vilkkaalla iltaelämän alueella oli kyllästytty hajuun, joka syntyy juhlijoiden virtsaamisesta alueen nurkkiin ja seinien alaosiin. Asialle haluttiin tehdä jotakin. Nyt tuon alueen talojen seiniä on maalattu uudella erikoismaalilla. Maalin ansiosta tietyssä kulmassa seinään osuva nestesuihku roiskahtaakin takaisin! Voi siinä öinen lorottelija hämmentyä, kun omat lahkeet kastuvatkin, vaikka kuinka tähtäisi itsestä poispäin. Hi hii!

Kuvituskuvaa Las Vegasista. Tässäkin neste valuu pitkin seinää, mutta ihan luvan kanssa. ;-) Ja neste on onneksi vain puhdasta vettä.

Loppuun vielä yksi tuore kummajaistapaus.

Pankin ohje sirukortin PIN-koodia koskien

Kenties muistattekin, kuinka vastikään kirjoitin amerikkalaisista pankkikorteista ja kuinka täällä juuri ja juuri alkaa sirukortteja ylipäätään näkymään. (Postaus luettavissa täältä.) Nyt sai ukkokulta postitse ensimmäisen amerikkalaisen sirukorttinsa, mutta voi hyvät hyssykät sentään! Kyllä sai nauraa, mitkä ohjeet pankki sirukortin PIN-koodia koskien oli mukaan laittanut. Ohje oli, että jos jossakin maksupisteessä nelinumeroista koodia kysytään, niin kierrä kysely! Toisin sanoen, vaikka sirukorttiominaisuus nyt on, niin pankkikin ohjeistaa olla käyttämättä sitä! Mitään PIN-koodia ei koskaan ole kyseiselle kortille annettu, eikä taideta antaakaan. Hohhoijjaa! Onhan tämä nyt perin kummallista! Väistämättäkin herää kysymys, että miksi ihmeessä sirukortti sitten on valmistettu ja asiakkaalle postitse lähetetty! Niin, ja en muuten edes halua ajatella etukäteen, mikä sotku siellä VR:n junassa Suomessa sitten tämän kortin kanssa joku päivä mahdollisesti tulee... Sirukortti ilman PIN-koodia. Pah, tuumaa varmaan konduktöörikin.

Ooh, Ämeörikan siru! In Finland we call this toimiva maksutapa.

Tällaisia kummajaisia tällä kertaa. Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.