Grand Canyon ja Suomi-muistikuvia

Tämä on neljäs ja viimeinen postaus road tripistämme, lupaan. :-) Vielä nimittäin olisi se yksi kohde puitavana, Grand Canyon. Nimesin sen sellaiseksi kiikun kaakun -kohteeksi reissullamme ja seuraavaksi kerron teille miksi. 

Pala Grand Canyonia.

Itselläni oli Grand Canyonista hiukan ristiriitaidet ennakko-odotukset, sillä noin puoli vuotta aikaisemmin näimme Havaijilla sijaitsevan Waimea Canyonin. Sitä kutsutaan vihreäksi Grand Canyoniksi kanjonin pohjalla olevan yltäkylläisen vehreyden vuoksi. Arizonassa sijaitseva Grand Canyon on tietenkin pituudessaan voittaja, mutta mielestäni molemmat kanjonit ovat aivan yhtä värikkäitä ja yhtä jylhiä, mittasuhteiltaan jopa järjettömiä. 

Niinpä ajattelin jo etukäteen, että millaisenkohan vaikutuksen Grand Canyon saa minussa aikaan. Olen katsokaapas vähän sitä mieltä, että jos ihminen näkee kaksi samankaltaista nähtävyyttä, kuten tässä tapauksessa Waimea Canyon ja Grand Canyon, niin suuremman vaikutuksen ja elämyksen saa aikaan nähtävyys, jonka henkilö näkee ensin. Näin minulle taisi käydä niiden Valle Verzascan ja Hooverin patojenkin kohdalla. Tapaus, josta kirjoitin edellisessä postauksessani. Niinpä Grand Canyonin katselu oli toki upea kokemus sinänsä, mutta ehkä vieläkin suuremmat väreet selkäpiitäni pitkin kulki, kun ihailimme Waimea Canyonia viime toukokuussa.

Olosuhteetkin vaikuttavat

Toisaalta toki, heh heh, elämyksien mielekkyyteen saattoi toki vaikuttaa myös nähtävyyksien katseluolosuhteet. Havaijilla ihailimme Waimea Canyonia t-paita- ja varvassandaalilinjalla, kun taas marraskuista Grand Canyonia taivastelimme raesateessa! Eteläisen puolen näköalapaikat tuohon kanjoniin nimittäin sijaitsevat noin kahden kilometrin korkeudessa ja kuinka ollakaan, kun meikäläinen sinne nokkansa työntää, niin alueelle sattuu juuri silloin poikkeuksellisen kylmä säärintama tuoden mukanaan jopa raekuuroja! No, kyllähän minä pohjoisen tyttö siellä joten kuten pärjäsin, mutta voi, olisittepa nähneet ne intialaisturistinaiset hamosissaan. Raukat yrittivät hampaat kalisten hymyillä selfie-otoksissaan.

Todistettavasti, rakeita ne ovat. Kuva otettu Grand Canyonin yhdellä näköalapaikalla.

Tässä ajokelissä Grand Canyonia lähestyimme. Onneksi sää kuitenkin selkeni parissa tunnissa.

Sitten vielä road tripiltämme yksi hauska kokemus, johon Utahissa törmäsimme.

Kuin olisi sääntö-Suomeen palannut

Utahissa saimme kokea Kaliforniaa, Nevadaa ja Arizonaa huomattavasti tiukemman alkoholikulttuurin. Utahissa vahvempia alkoholijuomia saavat myydä vain valtio-omisteiset ns. ABC -kaupat eli Alcohol Beverage Control -liikkeet. Päivittäiskaupoissa tai huoltoasemilla oli myynnissä korkeintaan n. 3 %-vahvuisia oluita, jos niitäkään. Siis tämähän oli aivan kuin olisi sääntö- ja kontrolli-Suomeen palannut! :-D Lisäksi Utahissa tulimme käyneeksi elämämme ensimmäisen kerran illallisella steak housessa, jossa ei saanut edes olutta, saati mitään väkevämpää.

Samoin, nähtävästi uskonnollisista syistä, sunnuntait Utahissa olivat todellakin pyhäpäiviä. Iso osa kauppoja ja ruokaravintoloita oli kokonaan kiinni tai sulkivat ovensa aikaisin illalla. Olihan se aikamoinen kontrasti, kun Nevadan Las Vegasissa tai Renossa uhkapelaaminen, ryypiskely ja sisällä tupakointi on sallittua 24/7, olipa arki tai pyhä! 

Tässä vielä toinen elävä esimerkki toisesta ääripäästä. Arizonasta löytyi viinakauppa, jossa oli drive-thru-ikkuna. Mitäpä sitä turhia hyllyvälejä kiertelemään, jos tietää mitä haluaa...

Viinakauppa pikapalveluikkunalla varustettuna. Itse emme kaupan palveluita kylläkään käyttäneet.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän road trip -postaukset tällä erää ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!